"Sä et pääse mukaan tähän leikkiin": Ostrakismin ilmeneminen ja lasten pääomien käyttö esiopetuksessa
Kokkonen, Emma; Kolehmainen, Jasmin (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505195773
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505195773
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkasteltiin ostrakismin ilmenemistä esiopetusikäisten lasten välisissä vertaissuhteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään, millaisia ulossulkemisen tilanteita esiopetusikäiset lapset kohtaavat sekä millaisia pääomia lapset käyttävät ulossulkemisen tilanteissa. Tutkimus keskittyi pääomien tarkasteluun esiopetuksessa, erityisesti siitä näkökulmasta, miten lapset käyttävät pääomia ulossulkemisen tilanteissa. Tutkimuksessa yhdistettiin sosiologian ja sosiaalipsykologian lähestymistavat, jotta voitiin tarjota mahdollisimman monipuolinen kuva ostrakismin ilmenemisestä esiopetuksessa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia ostrakismin muotoja esiopetuksessa esiintyy ja miten lapset reagoivat ulossulkemisen tilanteissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisia pääomia lapset ulossulkemisen tilanteissa käyttävät ja millaisia vaikutuksia pääomilla on lapsiin. Tutkimus toteutettiin neljä viikkoa kestävänä etnografisena havainnointina kahdessa esiopetusryhmässä. Tutkimuksessa käytettiin teoreettisena taustoittajana ranskalaisen sosiologi ja kulttuuriantropologi Pierre Bourdieun ajattelua kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta pääomasta.
Tutkimuksen tuloksissa havaittiin viisi ulossulkemisen muotoa: tarkoituksellinen sivuuttaminen, tahaton sivuuttaminen, sanallinen torjuminen, fyysinen torjuminen ja fyysinen siirtyminen. Ulossulkeminen esiintyi tutkimuksessa verbaalisesti sekä non-verbaalisesti katseilla, eleillä sekä kehonkielellä. Lapset reagoivat ostrakismiin harmituksen, vetäytymisen, hämmästymisen sekä ärsyyntymisen kautta. Tutkimustulosten perusteella lapset käyttivät pääomia ensisijaisesti toisiinsa, eivätkä niinkään aikuisiin. Kulttuurinen pääoma näkyi ryhmän sääntöjen ja normien tuntemuksena. Sosiaalinen pääoma korostui lasten kyvyissä luoda yhteyksiä ja tulla huomioiduksi ryhmässä. Taloudellinen pääoma ilmeni lasten mukanaan tuomien lelujen ja tarvikkeiden kautta eli materiaalisena pääomana. Tutkimustuloksissa havaittiin, että pääomat eivät näyttäydy lasten vuorovaikutuksessa irrallisina ilmiöinä, vaan kietoutuvat tiiviisti yhteen muodostaen moniulotteisia kokonaisuuksia.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia ostrakismin muotoja esiopetuksessa esiintyy ja miten lapset reagoivat ulossulkemisen tilanteissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, millaisia pääomia lapset ulossulkemisen tilanteissa käyttävät ja millaisia vaikutuksia pääomilla on lapsiin. Tutkimus toteutettiin neljä viikkoa kestävänä etnografisena havainnointina kahdessa esiopetusryhmässä. Tutkimuksessa käytettiin teoreettisena taustoittajana ranskalaisen sosiologi ja kulttuuriantropologi Pierre Bourdieun ajattelua kulttuurisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta pääomasta.
Tutkimuksen tuloksissa havaittiin viisi ulossulkemisen muotoa: tarkoituksellinen sivuuttaminen, tahaton sivuuttaminen, sanallinen torjuminen, fyysinen torjuminen ja fyysinen siirtyminen. Ulossulkeminen esiintyi tutkimuksessa verbaalisesti sekä non-verbaalisesti katseilla, eleillä sekä kehonkielellä. Lapset reagoivat ostrakismiin harmituksen, vetäytymisen, hämmästymisen sekä ärsyyntymisen kautta. Tutkimustulosten perusteella lapset käyttivät pääomia ensisijaisesti toisiinsa, eivätkä niinkään aikuisiin. Kulttuurinen pääoma näkyi ryhmän sääntöjen ja normien tuntemuksena. Sosiaalinen pääoma korostui lasten kyvyissä luoda yhteyksiä ja tulla huomioiduksi ryhmässä. Taloudellinen pääoma ilmeni lasten mukanaan tuomien lelujen ja tarvikkeiden kautta eli materiaalisena pääomana. Tutkimustuloksissa havaittiin, että pääomat eivät näyttäydy lasten vuorovaikutuksessa irrallisina ilmiöinä, vaan kietoutuvat tiiviisti yhteen muodostaen moniulotteisia kokonaisuuksia.