Miesten pariteetin vaikutus motivationaalisiin reaktioihin vauvojen kasvoja kohtaan

Abstract

Vauvojen kasvot motivoivat ihmisiä ainutlaatuisella tavalla riippumatta siitä, onko ihminen vanhempi vai ei. Vauvojen kasvojen herättämää lähestymismotivaatiota selitetään esimerkiksi vauvaskeeman avulla; vauvaskeemaa mukailevat söpöt vauvan kasvot herättävät voimakkaampaa lähestymismotivaatiota. Vauvojen kasvoja katsellaan siis mielellään pidempään verrattuna muihin kasvoihin. Vanhemmuuteen ja sen siirtymään on tutkimuksissa liitetty lukuisia hormonaalisia ja neuraalisia muutoksia, jotka edesauttavat vauvaan kohdistuvan motivaation voimistumista. Tutkimusta aiheesta on tehty huomattavasti enemmän äideillä, mutta isilläkin tehty tutkimus on osoittanut vastaavan suuntaisia tuloksia. Pariteetilla perinteisesti tarkoitetaan naisten synnytyksien lukumäärää. Isällisen pariteetin määritelmä ei ole yksiselitteinen, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan biologisten lasten lukumäärää. On vielä kuitenkin epäselvää, millainen vaikutus miesten vanhemmuudella ja pariteetilla on vauvojen kasvoihin kohdistuvaan lähestymismotivaatioon. Aiemmat tutkimustulokset saattavat viitata siihen, että vanhemmaksi tuleminen ensimmäistä kertaa voisi olla intensiivisempi kokemus kuin seuraavien lasten syntymät. Pariteetilla voisi siis olla vaikutusta myös vauvojen kasvojen herättämään motivaatioon. Tutkimuksemme on tietääksemme ensimmäinen, joka tutkii miesten pariteetin vaikutusta motivationaalisiin reaktioihin vauvojen kasvoja kohtaan.

Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako miesten pariteetti motivationaalisiin reaktioihin vauvojen kasvoja kohtaan. Tutkimukseen osallistui yhteensä 88 miestä, joista 20 oli ensimmäistä lastaan odottavia miehiä, 42 ensimmäistä kertaa isäksi tulleita vauvojen isiä sekä 26 isiä, joilla oli jo entuudestaan biologisia lapsia. Motivationaalisia reaktioita tutkittiin lähestymis- ja välttämismotivaatiota mittaavalla tehtävällä, jossa tietokoneen ruudulta näytettiin vauvojen, lasten ja aikuisten kuvia, ja katseluaikaan oli mahdollista vaikuttaa pidentämällä tai lyhentämällä sitä näppäimiä painamalla. Hypoteeseinamme oli, että vauvojen kasvot herättävät muihin kasvoihin verrattuna suurempaa lähestymismotivaatiota kaikissa pariteettiryhmissä ja että ensimmäistä kertaa isäksi tulleet osoittavat vauvojen kasvoja kohtaan suurempaa lähestymismotivaatiota kuin kokeneemmat isät.

Havaitsimme tutkimuksessamme ensimmäisen hypoteesin mukaisesti, että vauvojen kasvot herättivät kaikissa pariteettiryhmissä suurempaa lähestymismotivaatiota muihin kasvotyyppeihin verrattuna. Toinen hypoteesimme ei saanut tukea tutkimuksessa. Ensikertalaiset isät eivät osoittaneet vauvojen kasvoja kohtaan suurempaa lähestymismotivaatiota kuin kokeneemmat isät. Emme siis voineet todeta miesten pariteetilla olevan vaikutusta motivationaalisiin reaktioihin vauvojen kasvoja kohtaan tässä tutkimuksessa, mutta vahvistimme aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että vauvojen kasvot yleisesti herättävät suurempaa lähestymismotivaatiota. Jatkotutkimuksissa miesten pariteettieroja lähestymis- ja välttämismotivaatiossa olisi mielekästä tutkia myös verrattuna lapsettomiin miehiin. Mahdollisia motivaatioeroja voitaisiin saada paremmin esiin myös isommilla ja monipuolisemmilla ryhmäotoksilla.