Kokonaisvaltainen työhyvinvointi etä- ja lähityössä: Yksilö- ja yksikkötason tarkastelu ja kehitysehdotukset
Haapamäki, Heidi (2025)
Haapamäki, Heidi
2025
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505195765
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505195765
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kokonaisvaltaista työhyvinvointia etä- ja lähityössä yksilö- ja yksikkötasolla. Tutkimuksen taustalla on hybridityön vakiintuminen asiantuntijatyössä ja siitä noussut tarve ymmärtää, miten eri työmuodot ovat yhteydessä työntekijöiden hyvinvointikokemuksiin. Tavoitteena on tunnistaa työhyvinvoinnin taustatekijöitä sekä kehittämistarpeita ja vertailla, millaisia eroja näiden työmuotojen välillä ilmenee yksikön sisällä. Aihe on ajankohtainen työelämän muutoksen vuoksi ja tutkimus pyrkii tukemaan työhyvinvoinnin käytännön kehittämistä. Työn luonne on muuttunut siten, että henkiset ja emotionaaliset vaatimukset korostuvat yhä enemmän fyysisten vaatimusten sijaan. Hyvä työhyvinvointi tukee työkykyä, pidentää työuria ja hyödyttää sekä työntekijöitä että organisaatioita lisäämällä sitoutumista ja vähentämällä poissaoloja. Etätyö tuo joustavuutta ja autonomiaa, mutta voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja kuormitusta. Lähityö puolestaan tukee yhteisöllisyyttä ja selkeää työn rakennetta. Aiemmissa tutkimuksissa etä- ja lähityötä on tarkasteltu usein erillään ja yksittäisten tekijöiden kautta, mutta harvoin rinnakkain yksilö- ja yksikkötasolla. Tämä tutkimus pyrkii täyttämään havaitun tutkimuksellisen aukon.
Tutkimus toteutettiin tamperelaisessa keskisuuressa yrityksessä vastaamaan erään yksikön esiin tuomaan tarpeeseen. Yksikössä työskentelee 46 työntekijää. Suurin osa yksikön henkilöstöstä tekee istumatyötä ja etätyön osuus on merkittävä. Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmällistä otetta yhdistämällä määrällistä ja laadullista aineistoa. Määrällinen aineisto kerättiin poikittaistutkimuksena sähköisellä Forms-kyselylomakkeella (n=34; lähityö n=20, etätyö n=14) ja analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Laadullinen aineisto koostui kymmenen työntekijän (5 etä-, 5 lähityöntekijää) Teams-alustalla toteutetuista teemahaastatteluista, jotka analysoitiin abduktiivisesti Braunin ja Clarken teema-analyysin periaattein. Monimenetelmällisyys mahdollisti työhyvinvoinnin kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä yksilöllisten että yhteisöllisten kokemusten tasolla, mukaan lukien positiiviset ja negatiiviset näkökulmat sekä kehittämisehdotukset. Määrällinen analyysi loi pohjan, jota laadullinen aineisto syvensi.
Määrällisen analyysin perusteella sekä etä- että lähityöntekijät arvioivat oman työhyvinvointinsa yleisesti hyväksi. Mediaanieroja ja summamuuttujia tarkasteltaessa havaittiin, että lähityössä korostuivat erityisesti työn imu, flow-kokemukset, merkityksellisyyden tunne ja palautteen saanti. Etätyöhön liittyi enemmän kielteisiä kokemuksia, kuten yksinäisyyttä, työssä tylsistymistä, motivaation puutetta ja leipääntymistä. Laadullisessa analyysissa nousi esiin kolme keskeistä työhyvinvoinnin teemaa: työn ja arjen hallinta, sosiaalinen ja ergonominen työympäristö sekä palautuminen ja fyysinen hyvinvointi. Näissä teemoissa havaittiin eroja etä- ja lähityöntekijöiden kokemuksissa, mikä viittaa siihen, että työmuodolla on yhteys työhyvinvoinnin eri osa-alueiden kokemiseen.
Johtopäätöksissä korostui työmuodon yhteys työhyvinvointiin eri osa-alueilla sekä yksilöllisten tekijöiden, työn luonteen ja organisaatiokulttuurin vaikutus hyvinvointikokemuksiin. Tulokset osoittavat tarpeen kehittää sekä etä- että lähityötä tukevia rakenteita, jotka edistävät palautumista, selkeitä työn rajoja ja sosiaalista vuorovaikutusta. Etätyössä erityisesti palautekanavien, viestinnän ja yhteisöllisyyden vahvistaminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita, kun taas lähityössä kaivataan ratkaisuja keskittymistä tukeviin työtiloihin. Työhyvinvoinnin jatkuva ja strateginen kehittäminen on olennaista sekä työntekijöiden että organisaation näkökulmasta. Tutkimuksen vahvuuksina olivat monimenetelmällisyys, yksilö- ja yksikkötason tarkastelu sekä osallistava ote. Lisäksi aineiston monipuolisuus, tutkimuseettisyys ja tutkijan roolin avoin reflektio vahvistivat luotettavuutta. Rajoituksina tunnistettiin pieni otoskoko ja kontekstisidonnaisuus, joita on käsitelty tutkielmassa kriittisesti ja läpinäkyvästi. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa hybridityöhön siirtyneiden organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittämistarpeisiin.
Tutkimus toteutettiin tamperelaisessa keskisuuressa yrityksessä vastaamaan erään yksikön esiin tuomaan tarpeeseen. Yksikössä työskentelee 46 työntekijää. Suurin osa yksikön henkilöstöstä tekee istumatyötä ja etätyön osuus on merkittävä. Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmällistä otetta yhdistämällä määrällistä ja laadullista aineistoa. Määrällinen aineisto kerättiin poikittaistutkimuksena sähköisellä Forms-kyselylomakkeella (n=34; lähityö n=20, etätyö n=14) ja analysoitiin tilastollisesti IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Laadullinen aineisto koostui kymmenen työntekijän (5 etä-, 5 lähityöntekijää) Teams-alustalla toteutetuista teemahaastatteluista, jotka analysoitiin abduktiivisesti Braunin ja Clarken teema-analyysin periaattein. Monimenetelmällisyys mahdollisti työhyvinvoinnin kokonaisvaltaisen tarkastelun sekä yksilöllisten että yhteisöllisten kokemusten tasolla, mukaan lukien positiiviset ja negatiiviset näkökulmat sekä kehittämisehdotukset. Määrällinen analyysi loi pohjan, jota laadullinen aineisto syvensi.
Määrällisen analyysin perusteella sekä etä- että lähityöntekijät arvioivat oman työhyvinvointinsa yleisesti hyväksi. Mediaanieroja ja summamuuttujia tarkasteltaessa havaittiin, että lähityössä korostuivat erityisesti työn imu, flow-kokemukset, merkityksellisyyden tunne ja palautteen saanti. Etätyöhön liittyi enemmän kielteisiä kokemuksia, kuten yksinäisyyttä, työssä tylsistymistä, motivaation puutetta ja leipääntymistä. Laadullisessa analyysissa nousi esiin kolme keskeistä työhyvinvoinnin teemaa: työn ja arjen hallinta, sosiaalinen ja ergonominen työympäristö sekä palautuminen ja fyysinen hyvinvointi. Näissä teemoissa havaittiin eroja etä- ja lähityöntekijöiden kokemuksissa, mikä viittaa siihen, että työmuodolla on yhteys työhyvinvoinnin eri osa-alueiden kokemiseen.
Johtopäätöksissä korostui työmuodon yhteys työhyvinvointiin eri osa-alueilla sekä yksilöllisten tekijöiden, työn luonteen ja organisaatiokulttuurin vaikutus hyvinvointikokemuksiin. Tulokset osoittavat tarpeen kehittää sekä etä- että lähityötä tukevia rakenteita, jotka edistävät palautumista, selkeitä työn rajoja ja sosiaalista vuorovaikutusta. Etätyössä erityisesti palautekanavien, viestinnän ja yhteisöllisyyden vahvistaminen ovat keskeisiä kehittämiskohteita, kun taas lähityössä kaivataan ratkaisuja keskittymistä tukeviin työtiloihin. Työhyvinvoinnin jatkuva ja strateginen kehittäminen on olennaista sekä työntekijöiden että organisaation näkökulmasta. Tutkimuksen vahvuuksina olivat monimenetelmällisyys, yksilö- ja yksikkötason tarkastelu sekä osallistava ote. Lisäksi aineiston monipuolisuus, tutkimuseettisyys ja tutkijan roolin avoin reflektio vahvistivat luotettavuutta. Rajoituksina tunnistettiin pieni otoskoko ja kontekstisidonnaisuus, joita on käsitelty tutkielmassa kriittisesti ja läpinäkyvästi. Tutkimus tarjoaa ajankohtaista ja käytännönläheistä tietoa hybridityöhön siirtyneiden organisaatioiden työhyvinvoinnin kehittämistarpeisiin.