Varhaiskasvatuksessa toteutettava positiivinen pedagogiikka lapsen myönteisen minäkuvan kehittymisen tukena

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten positiivinen pedagogiikka tukee lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä varhaiskasvatuksessa. Tutkimusaineisto kerättiin pro gradu -tutkielmista, joiden aiheena oli positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksen kontekstissa. Lapsen minäkuva alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa. Myönteisten ja turvallisten kokemusten kautta lapsi oppii näkemään itsensä tärkeänä ja hyödyntämään omia vahvuuksiaan sekä toimimaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa rakentavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Myönteisen minäkuvan kehittymiseen liitetään vahva itsetunto, läheiset ihmissuhteet ja osallisuus sekä myönteiset oppimiskokemukset, turvallinen ilmapiiri ja palautteen merkitys. Varhaiskasvatus on kodin lisäksi lapsen ensimmäisiä kasvuympäristöjä ja sen vuoksi varhaiskasvatuksen henkilöstö on merkittävässä roolissa lapsen kehittyvän myönteisen minäkuvan rakentumisessa. Positiivinen pedagogiikka painottaa myönteistä, kannustavaa ja arvostavaa vuorovaikutusta ja sen sisältöalueet arvoista, hyvinvoinnista ja oppimisesta yhdistyvät varhaiskasvatusta määrittävän Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) kanssa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä ja tutkimusaineisto kerättiin seitsemän pro gradu- tutkielman tutkimustuloksista, jotka koostuivat varhaiskasvatuksen opettajien, varhaiskasvatuksen esiopettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien haastatteluista ja kyselystä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jota ohjasi minäkuvateoria. Tutkimuksemme mukaan lapsen myönteisen minäkuvan kehittymisen tukena toimivat seitsemän positiivisen pedagogiikan teemaa. Kannatteleviksi teemoiksi nousivat vahvuuspuhe, lämmin vuorovaikutus ja kasvatusyhteisön tuki, jotka tulivat esille jokaisessa pro gradu -tutkielmassa. Lisäksi ilmeni, että kannattelevat teemat mahdollistivat lasten sosiaalisten taitojen tukemisen, mielekkään oppimisen, tunnetaitojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisen sekä osallisuuden huomioimisen, jotka yhdistyvät edellä mainittuihin lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä kuvaaviin elementteihin. Tutkimuksemme aineistossa positiivinen pedagogiikka oli haastateltavien opettajien tietoisesti käytössä oleva menetelmä, joten tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että positiivinen pedagogiikka voi tukea lapsen kehittymässä olevaa minäkuvaa.