Osapuolten keskinäistä läheisyyttä rakentavat käytänteet rikos- ja riita-asioiden sovittelussa: Keskustelunanalyyttinen tutkimus

Abstract

Sovittelu on menetelmä, jossa tarkoituksena on keskustelun avulla korjata konfliktissa olevien osapuolten välinen yhteys. Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa osapuolet kohtaavat ja keskustelevat kahden sovittelijan avustuksella siitä, miten tapahtunut on heihin vaikuttanut ja mitä he tarvitsevat asian sopimiseksi. Varsinainen sovinnon syntyminen edellyttää, että osapuolet kuuntelevat toistensa kannat ja osoittavat ymmärtävänsä niitä. Tämän tutkimuksen tarjoama ymmärrys sovittelun osapuolten läheisyyden rakentumisen käytänteistä lisää tietoa onnistuneen vuorovaikutuksen vaiheista.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan rikos- ja riita-asioiden sovittelua institutionaalisena vuorovaikutustilanteena, ja tutkitaan etnometodologista keskustelunanalyysia soveltamalla sitä, miten sovittelun osapuolet lähentyvät vuorovaikutuksellisesti toisiaan. Sovittelutapaamisista videoitu aineisto on kerätty hankkeessa Keskustelemalla kohti sovintoa: vuorovaikutus rikos- ja riita- asioiden sovittelussa (SoviKA) ja se on ainutlaatuista sovittelututkimuksen kentällä Suomessa. Tässä tutkimuksessa analysoitujen sovittelutapaamisten kokonaismäärä on seitsemän neuvottelua.

Tutkielmassa tunnistettiin kolme läheisyyttä rakentavaa toimintoa; neuvoteltavana esittäminen, oman toiminnan kritisointi ja samastuminen toisen näkökulmaan. Läheisyyttä rakentavissa käytänteissä voitiin näyttää osapuolten rakentavan vuorojaan yhteistä toimintaa palvelevina niin, että niihin vastattiin affiliatiivisesti. Oman toiminnan kritisoinnissa huomioitavaa oli se, että kritiikkiin ei preferenssijäsennyksen mukaisesti lähdetty mukaan – ja tämä voitiin tunnistaa osapuolten keskinäistä suhdetta palvelevana. Toisen näkökulmaan samastuminen osoitti empaattista asennoitumista epäillyn kokemukseen tapahtumista ja vähensi samalla tapahtumaan liittyvää syyllisyyttä.

Osapuolten oma aktiivisuus läheisyyden rakentumisessa korostuu. Sovittelijan rooli sovittelua rytmittävänä ja ohjaavana on merkittävä keskustelun etenemiseksi, mutta sovinnon syntyminen ja osapuolten keskinäinen vuorovaikutuksellinen lähentyminen on kiinni heidän valitsemistaan keinoista ilmaista itseään ja tavasta käsitellä ongelmaa, sekä hyödyntää sovittelijoiden tarjoamat keskustelun paikat tähän. Jatkossa tutkimusta voisi syventää vertailemalla sovinnon saavuttaneita ja keskeytyneitä sovitteluita keskenään ja lisätä siten ymmärrystä niistä vuorovaikutuksellisista tekijöistä, jotka tukevat sovittelussa käytävän keskustelun etenemistä.