Verkkopalvelun hinnoittelun kustannusvastaavuuden kehittäminen: Case Leppäkosken Sähkö

Abstract

Verkkopalvelun hinnoittelun kustannusvastaavuuden kehittämiselle on nykypäivänä useita syitä. Yhteiskunnalliset trendit, kuten liikenteen ja teollisuuden sähköistyminen, uusiutuva energiantuotanto sekä dynaamisten sähkönmyyntisopimusten yleistyminen kasvattavat tehopiikkejä aiheuttaen vahvistustarpeita sähköverkoille. Lisäksi sähkönjakelualan regulaatio ohjaa hinnoittelua kustannusvastaavampaan ja aiheuttamisperiaatetta paremmin noudattavaan suuntaan. Alan regulaatio jakautuu EU-tason asetuksiin ja direktiiveihin sekä Suomen sähkömarkkinalakiin, johon on hiljattain tehty sähkönjakelun hinnoittelun kannalta merkittäviä muutoksia. Tämän työn tavoitteena oli tehdä ajankohtainen katsaus verkkopalvelun hinnoittelun kehitystarpeisiin ja -mahdollisuuksiin sekä konkreettisiin keinoihin kustannusvastaavuuden parantamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten kustannusvastaavampi hinnoittelumalli voi erota yleisesti käytössä olevasta hinnoittelumallista ja vaikuttaa asiakkaisiin. Kolmanneksi työssä analysoitiin, miten sähkönjakelutoimiala vaikuttaa kustannuslaskentamenetelmien soveltamiseen. Työ toteutettiin Leppäkosken Sähköön perehtyvänä kattavana monimenetelmällisenä tapaustutkimuksena, mikä mahdollisti tarkan syventymisen verkkoyhtiön kustannuksiin ja niiden aiheutumisperusteisiin. Monivaiheisen kvantitatiivista ja kvalitatiivista dataa hyödyntäneen analyysin kautta Leppäkosken Sähkölle muodostettiin kustannusvastaavuuteen perustuva hinnoittelumalli, jossa keskeisenä uutuutena on tehotariffi myös pienasiakkaille. Sopiva laskentametodologia valittiin kattavan kirjallisuuskatsauksen pohjalta, ja laskennan ohessa kyseistä metodologiaa kehitettiin myös eteenpäin esimerkiksi energia- ja tehopohjaisten kustannusten osalta. Vertailtaessa uutta hinnoittelumallia yhtiön nykyiseen hinnastoon havaittiin, että uudessa mallissa energiapohjaiset siirtomaksut laskisivat kaikilla asiakkailla voimakkaasti, kun taas etenkin pienasiakkailla perusmaksut nousisivat selvästi. Pienasiakkaille lanseerattavat tehomaksut eivät itsessään nostaisi yhdenkään asiakkaan hintaa vaan auttaisivat osaltaan vähentämään ristisubventioita, joita vaikuttaa nykyisessä hinnoittelussa esiintyneen jonkin verran isoilta asiakkailta pienemmille. Kyseessä ei kuitenkaan voida sanoa olevan objektiivinen totuus kustannusvastaavuudesta, sillä tietyt kustannukset voisi perustellusti kohdistaa useammalla eri tavalla. Sähkönjakelutoimialan todettiin vaikuttavan kustannuslaskennan soveltamiseen lähtien jo sen tavoitteista. Aiheuttamisperiaatteen tavoittelussa on tyypillisesti kyse kannattavuuden hallinnasta, mutta tällä alalla se perustuu ennen kaikkea regulaation vaatimusten noudattamiseen, asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun sekä hinnoittelun ohjaavuuteen. Valittu laskentametodologia muistuttaa kustannuspaikkoineen ja -ajureineen monin paikoin johdon laskentatoimesta tuttua toimintoperusteista kustannuslaskentaa (ABC), mutta työn perusteella ainakin energia- ja tehopohjaisten kustannusten kohdistamiseen vaaditaan monimutkaisempaa laskentaa. Tämä työ tuotti vahvan käytännön kontribuution Leppäkosken Sähkölle ja lisäksi monipuolisen tieteellisen kontribuution sekä sähkönjakeluspesifiin että geneerisempään johdon laskentatoimen kirjallisuuteen. Työssä kehitettiin eteenpäin kustannusvastaavan hinnoittelun laskentametodeja usealla tavalla. Lisäksi tuotettiin tietoa siitä, miten moderneihin sähkönkulutusprofiileihin sekä ajankohtaiseen regulaatiotilanteeseen, kuten Energiaviraston harmonisointisuositukseen, perustuva kustannusvastaava hinnoittelumalli eroaa yleisesti käytössä olevasta hinnoittelumallista. Työ tarjosi myös johdon laskentatoimen kirjallisuudelle kaivattua tietoa toimialan vaikutuksista laskentatoimen toteutukseen, ja osallistui alalla tunnistetun teorian ja käytännön välisen kuilun kaventamiseen käytännönläheisen tapaustutkimuksen avulla.