Lyhytterapiainterventio Opiskelijan Tosi minä- treenin alustava hyödyllisyys suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen ahdistuksen vähentämisessä ja itsemyötätunnon lisäämisessä

Abstract

Sosiaalisten tilanteiden pelossa (STP) yksilö kokee huomattavaa pelkoa tai ahdistusta yhdessä tai useammassa sosiaalisessa tilanteessa ja pelkää tulevansa kielteisesti arvioiduksi. STP puhkeaa yleensä nuoreen aikuisuuteen mennessä ja sen oireiden on havaittu olevan yleisiä korkeakouluopiskelijoilla. STP:n lisäksi diagnostisen raja-arvon alapuolelle jäävä sosiaalinen ahdistus vaikuttaa kielteisesti muun muassa korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin, opintoihin ja ihmissuhteisiin. Ilman tehokasta hoitoa sosiaalinen ahdistus voi olla pitkäkestoista ja lisätä riskiä muihin mielenterveyden häiriöihin. Sosiaalisen ahdistuksen vähentämisessä eniten tukea ovat saaneet kognitiiviseen terapiaan ja kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvat hoidot, mutta korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa tutkimus on vielä vähäistä. Sosiaalisen ahdistuksen hoidossa pyritään puuttumaan Clarkin ja Wellsin (1995) STP:n kognitiivisessa mallissa määriteltyihin sosiaalista ahdistusta ylläpitäviin tekijöihin eli turvakäyttäytymiseen, itseen kohdistettuun tarkkaavuuteen, kielteisiin minäuskomuksiin sekä tilanteita ennakoivaan ja tilanteiden jälkeiseen prosessointiin. Sosiaalisen ahdistuksen on havaittu olevan yhteydessä heikompaan itsemyötätuntoon, joten myös itsemyötätuntoharjoittelu osana sosiaalisen ahdistuksen hoitoa voi olla hyödyllistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella korkeakouluopiskelijoille kehitetyn Opiskelijan Tosi minä- treenin (O-TMT) lyhytterapiaintervention alustavaa hyödyllisyyttä suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen ahdistuksen vähentämisessä ja itsemyötätunnon lisäämisessä.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 19 Tampereen korkeakouluopiskelijaa (keski-ikä 25.5 vuotta, kh = 5.39, vaihteluväli = 20–40.9), joista kaikki olivat naisia. Lopullinen tutkimusaineisto saatiin kerättyä 15 tutkittavalta. Kaikki tutkittavat osallistuivat viiden tapaamisen mittaiseen O-TMT-interventioon. Tutkittavien sosiaalinen ahdistus ja itsemyötätunto arvioitiin ennen ja jälkeen hoidon SPIN- ja SCS-SF- itsearviointikyselyillä. Lisäksi hoidon tuloksia arvioitiin laskemalla luotettavan muutoksen indeksi (RCI) ja remissio SPIN-mittarin mukaan (alle 24 pistettä) hoidon jälkeen.

Tutkittavien sosiaalinen ahdistus väheni ja itsemyötätunto lisääntyi merkitsevästi hoidon jälkeen. RCI:n mukaan SPIN-kyselyn pistemäärän väheneminen oli tilastollisesti merkitsevää 53 %:lla ja remission saavutti SPIN-mittarilla mitattuna 40 % tukittavista.

Tämä tutkimus tarjoaa alustavaa näyttöä O-TMT-lyhytterapiaintervention hyödyllisyydestä suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen ahdistuksen vähentämisessä ja itsemyötätunnon lisäämisessä. O-TMT-interventiota tulee tutkia jatkossa otosta ja tutkimusasetelmaa laajentamalla.