Opiskelu-uupumus yliopisto-opiskelijoilla : Erot opiskelijaryhmien välillä ja Opiskelijan Kompassin verkkointervention vaikuttavuus

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella opiskelijaryhmien välillä ilmeneviä eroja opiskelu-uupumuksen määrässä sekä Opiskelijan Kompassin verkkointervention vaikuttavuudessa opiskelu-uupumuksen suhteen. Opiskelu-uupumus on jatkuvan opintoihin liittyvän stressin aiheuttama uupumusasteisen väsymyksen, kyynistymisen sekä riittämättömyyden tunteiden muodostama oireyhtymä. Opiskelu-uupumus heikentää hyvinvointia ja on yhteydessä muun muassa masennukseen, opintojen keskeyttämiseen sekä uupumiseen myöhemmin työelämässä, ja se on merkittävästi yleistynyt Suomessa viime vuosikymmenen aikana. Sen oireita voidaan pyrkiä helpottamaan esimerkiksi hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvilla interventioilla, kuten Opiskelijan Kompassin verkkointerventiolla. Opiskelu-uupumuksen määrän eroja eri opiskelijaryhmien välillä, samoin kuin interventioiden vaikuttavuutta oireiden määrään, on kuitenkin tutkittu toistaiseksi vain vähän.

Ensimmäinen tutkimuskysymyksemme oli, miten opiskelu-uupumuksen taso yliopisto-opiskelijoilla eroaa sukupuolen, iän, opintojen vaiheen ja koulutusalan suhteen tarkasteltuna. Hypoteesimme oli, että naiset, muunsukupuoliset, nuoret, maisterivaiheen sekä humanististen koulutusalojen opiskelijat olisivat muita ryhmiä uupuneempia. Toiseksi verrattiin, miten Opiskelijan Kompassin verkkointerventio vaikuttavuus opiskelu- uupumukseen eroaa näillä opiskelijaryhmillä. Toiseen tutkimuskysymykseemme ei voitu aiemman tutkimuksen puutteen perusteella asettaa hypoteesia.

Tutkimuksen aineisto on peräisin Tampereen yliopiston Opiskelijan Kompassin verkko-ohjelman tutkimushankkeesta vuosilta 2021–2022. Koehenkilöinä (N = 345) oli monipuolinen joukko yliopisto-opiskelijoita, jotka suorittivat Opiskelijan Kompassin verkkointerventioon perustuvan opintojakson itsenäisenä toteutuksena. Analyyseissä hyödynnettiin alku- ja loppuhyvinvointikyselyjen taustatietoja sekä opiskelu- uupumusmittarin (Study Burnout Inventory, SBI-9) pistemääriä. Aineiston analysoinnissa käytettiin t-testejä, varianssianalyysejä sekä lineaarisen regressiomallin tarkastelua.

Tulosten perusteella osallistuneet opiskelijat olivat keskimäärin kohonneessa uupumusriskissä. Tulokset vahvistivat hypoteesiamme siitä, että nuoret opiskelijat ovat vanhempia opiskelijoita uupuneempia. Lisäksi kandidaattitason opiskelijat olivat uupuneempia kuin maisteritason opiskelijat. Muita opiskelijaryhmien välisiä eroja uupumuksen määrässä ei löytynyt. Opiskelijan Kompassi – verkko-ohjelman käyttö vaikutti yleisesti opiskelu-uupumuksen määrään myönteisesti, sitä vähentäen, ja vaikuttuvuus oli erilaista eri ikäisillä opiskelijoilla ja eri tiedekunnissa. Interventio oli vaikuttavin 28–32-vuotiailla sekä yhteiskuntatieteiden, informaatioteknologian ja viestinnän opiskelijoilla.

Kokonaisuutena tutkimuksemme tarjosi uutta tietoa opiskelu-uupumuksen riskiryhmistä. Lisäksi saimme tietoa siitä, millaiset opiskelijat hakeutuvat Opiskelijan Kompassin verkkointerventioon ja ketkä hyötyvät siitä opiskelu-uupumuksen suhteen eniten. Jatkotutkimusta kaivataan muun muassa siitä, selittääkö esimerkiksi opiskelu-uupumuksen lähtötaso Opiskelijan Kompassin verkkointervention vaikuttavuutta.