Julkiset hankinnat osana hyvinvointialueiden strategista johtamista: Katsaus hyvinvointialueiden strategiadokumentteihin

Abstract

Vuonna 2023 Suomen julkishallinnossa aloitti täysin uusi hallinnollinen taso: hyvinvointialueet. Hyvinvointialueiden toiminta on lähtenyt käyntiin haastavasti, ja toiminnan alkua on leimannut teemat kuten rahoituksen riittävyys, alijäämien kattamisvelvoitteet sekä valtion ohjaukseen liittyvät ongelmat. Tutkimuksen tarkastelukulmaksi valikoitui julkiset hankinnat, sekä niiden strategisuus. Tutkimuksen ajankohtaisuutta korostaa muun muassa hiljattain käydyt aluevaalit sekä edellä mainitut haasteet. Tutkimustarvetta lisää erityisesti strategisen julkisen hankinnan tutkimuksen ja yhteisen määritelmän puutteellisuus, sekä hyvinvointialueista tehdyn tutkimuksen vähäisyys.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, ovatko julkiset hankinnat osa hyvinvointialueiden strategista johtamista. Tutkimusongelmaa lähdetään ratkaisemaan seuraavan tutkimuskysymyksen kautta: Asemoidaanko julkiset hankinnat osaksi hyvinvointialueiden strategista johtamista niiden strategiadokumenteissa? Päätutkimuskysymyksen vastaamisessa hyödynnetään kahta alatutkimuskysymystä, jotka ovat: 1) Missä määrin ja millä tavoin julkiset hankinnat sisällytetään hyvinvointialueiden strategisiin dokumentteihin ja 2) Miten strategisen julkisen hankinnan piirteet ja dynaamisten kyvykkyyksien ulottuvuudet ilmenevät hyvinvointialueiden hankinnoissa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään strategisen johtamisen sekä strategisen julkisen hankinnan teorioita. Strategisen johtamisen teorioista hyödynnetään ensisijaisesti dynaamisten kyvykkyyksien viitekehystä. Strategisen johtamisen teoriaa sekä strategisen julkisen hankinnan teoriaa pyritään yhdistelemään niiltä osin, joissa se on mahdollista, vaikka tutkimuksen tavoitteena ei olekaan luoda uutta teoreettista viitekehystä aihealueen tutkimukseen. Tutkimuksen aineistona toimii kaikkien 21 toimintansa aloittaneen hyvinvointialueen strategiadokumentit, jotka on jaettu kolmeen kokonaisuuteen: hyvinvointialuestrategioihin, palvelustrategioihin sekä hankintastrategioihin. Tutkimus toteutetaan laadullisena tutkimuksena hyödyntäen dokumenttianalyysiä. Tutkimuksen sisällönanalyysi toteutetaan teoriaohjaavasti.

Aineiston analyysin perusteella hyvinvointialueiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten hankinnat on sisällytetty niiden strategiakokonaisuuteen. Osalla alueista julkiset hankinnat on integroitu selvästi strategiseen johtamiseen esimerkiksi erillisten hankintastrategioiden muodossa. Osalla alueista taas hankinnat esiintyivät strategioissa yksittäisinä mainintoina. Aineistosta pystyttiin tunnistamaan julkiset hankinnat dynaamisina kyvykkyyksinä, sekä piirteitä strategisesta julkisista hankinnoista, erityisesti niiden hyvinvointialueiden osalta, jotka olivat laatineet hankintastrategian ohjaamaan niiden hankintatoimea, ja asemoimaan sen osaksi strategista kokonaisuutta.

Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että julkiset hankinnat asemoidaan hyvinvointialueilla osaksi niiden strategista johtamista, mutta vaihtelevasti. Julkisilla hankinnoilla on selvästi potentiaalia kehittyä entistä tärkeämmäksi osaksi alueiden strategisten tavoitteiden saavuttamisessa, mutta käytännössä niiden strateginen hyödyntäminen on vielä melko alkuvaiheessa. Tästä huolimatta hyviä ensiaskeleita on havaittavissa alueilla. Tutkimuksen tärkeimpänä jatkotutkimusaiheena voidaan pitää teemahaastatteluiden järjestämistä hyvinvointialueiden hankintojen ammattilaisille sekä strategiatyöstä vastaaville viranhaltijoille. Haastatteluiden avulla päästäisiin pureutumaan lähemmäksi käytännön tekemistä.