Vammaisuus voimavarana vai kauhun kohteena? : Vammaisuuden representaatio A Quiet Place -elokuvassa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen vammaisuuden representaatioita kauhuelokuvissa. Tutkielmani taustakirjallisuus osoittaa, että vammaisuuden representaatio kauhuelokuvissa näyttäytyy ableistisena ja elokuvat käyttävät vammaisuutta tehokkaana juonikeinona. Rajaan tutkielmassani vammaisuuden tarkastelun pelkästään fyysisiin- ja aistivammoihin ja tutkielmani elokuvan vuoksi keskityn vahvasti kuurouden representaatioon. Vammaisuudesta tuotettua representaatiota on tärkeää tutkia, sillä haavoittavan representaation tuottaminen toiseuttaa vammaiset ihmisinä ja yksilöinä.

Tutkielmani aineistona käytän ja tarkastelen vuonna 2018 ensi-iltansa saanutta John Krasinskin ohjaamaa kauhuelokuvaa A Quiet Place. Aineistokseni kyseinen elokuva valikoitui siksi, että se voidaan nähdä tuottavan voimaannuttavaa representaatiota vammaisuudesta. Asetan aineiston tutkielmassani kriittiseen katselukulmaan ja arvioin elokuvan suhtautumista vammaisuuteen. Tarkastelen A Quiet Place -elokuvaa tutkielmassani representaatioanalyysin keinoin, sekä pohjaan havaintojani myös sosiaaliseen konstruktionismiin. Keskityn tarkastelussani elokuvaan kokonaisuutena ja sen erinäisiin tapoihin tuottaa vammaisuudesta tietynlaista representaatiota.

Tutkielmani myötä tärkeimmiksi havainnoiksi nousi elokuvan tuottama voimaannuttava kokemus vammaisuudesta sekä kauhuelokuvien vammaisuusrepresentaation muuttunut luonne. 2010–2020-lukujen kauhuelokuvissa vammaisuutta käsitellään huomattavasti hienovaraisemmin kuin esimerkiksi 1970-luvun kauhuelokuvissa. Uudenajan kauhuelokuvissa juonikeinoina käytetään myös huomattavasti enemmän aisteihin liittyviä vammoja, kuten kuuroutta ja sokeutta.