Yhdessä lapsen parhaaksi: Maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä yhteistyö Varhaiskasvatuskysely 2019 -aineiston valossa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten huoltajien kokemuksia varhaiskasvatuksen henkilökunnan kanssa tehtävästä yhteistyöstä Varhaiskasvatuskysely 2019 -tutkimusaineistossa. Tutkielma toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto koostui Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman CHILDCARE-hankkeen osana kerätystä Varhaiskasvatuskysely 2019 -tutkimusaineistosta. Kyselytutkimuksen kohdejoukkona olivat noin 4-vuotiaiden lasten vanhemmat Suomessa. Tässä tutkielmassa aineistosta tutkittiin huoltajien maahanmuuttajataustan yhteyttä heidän kokemuksiinsa varhaiskasvatushenkilökunnan kanssa tehtävästä yhteistyöstä tasa-arvoisen vuorovaikutuksen, molemminpuolisen kunnioituksen, huoltajien osallisuuden sekä lapsen käyttäytymiseen liittyvissä ongelmatilanteissa saatavan tuen näkökulmista riippumattomien tapausten t-testillä. Lisäksi taustamuuttujia tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla.

Tutkielmasta ilmeni, että vanhemmat olivat pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä varhaiskasvatuksen henkilökunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön. Kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten huoltajien kokemuksissa varhaiskasvatuksen henkilökunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja koskien tasa-arvoista vuorovaikutusta, huoltajien osallisuutta sekä molemminpuolista kunnioitusta. Sen sijaan maahanmuuttajataustaiset huoltajat kokivat kantasuomalaisia useammin jäävänsä vaille varhaiskasvatushenkilöstön tukea lapsen käyttäytymiseen liittyvissä ongelmatilanteissa. Tutkielman tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että tutkimusaineistossa ovat yliedustettuina korkeakoulutetut sekä pääkaupunkiseudulla asuvat huoltajat. Jatkossa olisikin tärkeää tutkia kokemuksia kasvatustilanteisiin liittyvistä valtasuhteista ja mahdollisista eriarvoisuutta tuottavista toimintatavoista sekä -rakenteista kaikista heikoimmassa asemassa olevien perheiden näkökulmasta, jotta varhaiskasvatusta voitaisiin kehittää yhä yhdenvertaisemmaksi ja siten vaikuttaa myös yhteiskunnallisen sosiaalisen tasa-arvon edistämiseen.

Varhaiskasvatus muuttuu jatkuvasti kulttuurisesti monimuotoisemmaksi, mikä edellyttää uudenlaisia toimintatapoja ja käytänteitä. Eräs keino perheiden eriarvoistumisen ehkäisemiseen varhaiskasvatuksessa on antirasistinen työote, joka korostaa ammattilaisten itsereflektion tärkeyttä sekä työyhteisön eriarvoisuutta tuottavien toimintatapojen, -arvojen ja -asenteiden kartoittamista aktiivisesti sekä kriittisesti keskustellen. Lisäksi huoltajille välittyvä avoin ja sensitiivinen ilmapiiri sekä ymmärrys kaikkien perheiden yksilöllisyydestä ovat tärkeitä näkökulmia, joiden huomioimiseen tarvitaan varhaiskasvatuksessa niin aikaa kuin myös motivoitunutta, sitoutunutta ja pätevää henkilökuntaa.