Itku lastenohjelmissa : Representaatioanalyysi Pikku Kakkosen itkua käsittävistä kohtauksista

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan itkun esittämistä lastenohjelmissa. Tutkimusmenetelmänä toimii representaatioanalyysi, jonka avulla vastataan tutkimuskysymykseen: Millaisia itkun representaatioita lastenohjelmissa havaitaan? Tarkentavia kysymyksiä tutkimuksessa ovat: Millaisia tunnesääntöjä ja affektiivisia käytäntöjä lastenohjelmissa havaitaan? Miten itkuun suhtaudutaan? Tutkimuskysymysten ja niihin vastaamista tukevien teorioiden ja käsitteiden avulla pyritään hahmottelemaan itkuun liittyvää sosiaalista ja kulttuurista ulottuvuutta. Tutkimusaineiston lähteenä toimii Yleisradion lapsille suunnattu makasiiniohjelma Pikku Kakkonen, jonka sisältöjen joukosta poimitaan tilanteita, joissa viitataan itkuun tavalla tai toisella. Aineisto on kerätty ajalta 5.2.–20.2.2025, ja siihen sisältyy 22 erillistä lastenohjelmajaksoa.

Tulosten perusteella itkua esitetään lastenohjelmissa moninaisilla tavoilla, joista korostuvat itkun kehollisuus ja keskeyttävyys. Itkun kehollisuus ilmenee kasvojen ja koko kehon liikkeissä, jotka muodostavat affektiivisia käytäntöjä. Itkua kuvaillaan myös puheessa sen kehollista ilmenemistä kuvailemalla. Keskeyttävyydellä tarkoitetaan itkun kykyä pysäyttää ja muuttaa tilanteita. Itku määrittelee aineistossa tilanteiden tunnelmaa ja herättää muissa hahmoissa tunteita ja toimintaa eri tavalla, kuin muut ilmaisutavat. Itkuun suhtaudutaan usein myötätuntoisesti, mutta siihen liittyy vaihtelevia sävyjä, minkä lisäksi havaittiin tilanteita, joissa suhtautuminen itkuun oli muista poikkeavaa. Vaikka monet itkuun liitettävät tunteet ja tilanteet ovat alakulon sävyttämiä, päättyivät itkutilanteet kuitenkin johdonmukaisesti iloisiin ja nauravaisiin tunnelmiin. Osa itkusta oli myös lämminhenkisestä tilanteesta liikuttumiseen liittyvää.

Vaikka tuloksista voidaan koittaa tulkita itkun takana olevia yksittäisiä tunteita, on olennaisimpia havaintoja tutkimuksessa se, että itku tapahtuu monien tunteiden ja vaikutteiden alaisuudessa. Tulosten hahmottamista edesauttavat tunteen ja affektin käsitteet, joita lähestytään sosiaalisista ja kulttuurisista näkökulmista. Itku näyttäytyy eräänlaisena tunteiden ja affektien risteyksenä, jossa suunnanmuutokset tapahtuvat nopeasti. Itkun vuorovaikutuksellisuutta ilmensivät esimerkiksi tilanteet, joissa itkua todistavien ja itkevien hahmojen ilmeet muistuttivat toisiaan. Myös lastenohjelmat itsessään ovat monenlaisessa vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Suhde elettyyn todellisuuteen ei kuitenkaan noudata säännönmukaista logiikkaa, mikä ilmenee itkun esitystapojen omintakeisuudessa ja moninaisuudessa. Tästä huolimatta itkun representaatioissa voidaan havaita samankaltaisuuksia sekä ulkopuolisen maailman konventioiden että toistensa kanssa.