Lasten liikkumisen vapaus alkaa aikuisesta: Varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä 3–5-vuotiaiden lasten spontaanista fyysisestä aktiivisuudesta

Abstract

Lasten fyysisen aktiivisuuden toteutuminen on aikuisten vastuulla. Liikuntakasvatus on yksi varhaiskasvatuksen tärkeistä osa-alueista, mutta spontaania lapsesta lähtevää aktiivisuutta ei useinkaan tunnisteta kuuluvaksi siihen. Varhaiskasvatusyksiköiden sekä työntekijöiden välillä on eroja lasten spontaanin fyysisen aktiivisuuden toteuttamisen mahdollistajina. Ympäristötekijät, säännöt ja resurssit ovat vaikuttamassa siihen minkälaista liikettä lasten annetaan toteuttaa erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin varhaiskasvatuksessa tapahtuvaan spontaaniin fyysiseen aktiivisuuteen 3–5-vuotiaiden lasten ryhmissä. Tarkoituksena oli haastattelemalla selvittää opettajien kokemuksia spontaanin arkiaktiivisuuden toteutumisesta. Selvitimme spontaania aktiivisuutta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä sekä opettajien konkreettisia keinoja sen mahdollistamiseksi lapsille. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea varhaiskasvatuksen opettajaa, ja haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Litteroitu haastattelu käytiin läpi laadullisen sisällönanalyysin avulla, jonka myötä siitä nousi esiin kahdeksan teemaa: liikuntavälineet, estävät tekijät, ympäristö, liikkumisen muodot, säännöt, siirtymät, organisaation vastuu sekä työntekijän vastuu. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että työntekijät, organisaatio ja erilaiset ympäristöt ovat tärkeässä roolissa edistämässä spontaanin fyysisen aktiivisuuden toteutumista. Työntekijät ovat luomassa lasten kanssa yhdessä ympäristöjä, joissa heidän on turvallista liikkua. Rajoittaviksi tekijöiksi tuloksista nousi resurssien puute, aikataulut, ympäristö sekä kiellot ja säännöt. Vähäiset resurssit ovat vaikuttamassa kieltojen ja sääntöjen syntyyn, jotka vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaista liikettä lapsille voidaan mahdollistaa. Konkreettisiksi keinoiksi spontaanin fyysisen aktiivisuuden huomioimiseksi todettiin leikki, siirtymät ja erilaiset välineet. Leikki on tärkeä keino lapselle oppia uusia taitoja myös liikunnallisesti ja monipuolinen välineistö on tukemassa sitä.