Turvallisuutta rakentamassa: Baltian maiden asevelvollisuusjärjestelmien kehitys ja siviili-sotilassuhteet vuosina 2022–2024

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Viron, Latvian ja Liettuan asevelvollisuusjärjestelmien kehitystä vuosina 2022–2024. Tutkielma on toteutettu tapaustutkimuksena ja sen menetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Samuel Huntingtonin, Morris Janowitzin, Rebecca Schiffin sekä Paul Cawkillin ja kollegoiden siviili-sotilassuhteita käsittelevät näkökulmat. Tutkielman esittämät tutkimuskysymykset ovat: miten Baltian maat ovat kehittäneet asevelvollisuusjärjestelmiään Ukrainan sodan seurauksena, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kyseisiin muutoksiin, miten asevelvollisuusuudistukset heijastavat Baltian maiden turvallisuuspoliittista ajattelua ja kansallisen identiteetin rakentumista, ja millaisia vaikutuksia uudistuksilla on ollut siviili-sotilassuhteiden kehittymiseen kussakin maassa.

Tutkielman tutkimusaineistona toimii 40 eri aineistolähdettä. Aineisto sisältää uutislähteitä, ajatushautomoraportteja sekä Viron, Latvian ja Liettuan puolustusministeriöiden ja asevoimien virallisia dokumentteja. Aineisto kerättiin julkisista lähteistä, ja siitä pyrittiin tunnistamaan toistuvasti esiintyviä teemoja, jotka liittyvät Baltian maiden asevelvollisuusjärjestelmien kehitykseen. Teemoja nousi esille lopulta kuusi kappaletta: järjestelmien institutionaalinen kehitys, varusmiesten määrä, siviilipalvelus ja palvelusmuotojen eriytyminen, toimijuuden vahvistaminen, sukupuoli ja asevelvollisuus sekä kansalaismielipide ja asevelvollisuuden legitimiteetti. Kyseiset teemat mahdollistivat monipuolisen tavan tarkastella Baltian maiden asevelvollisuusjärjestelmien kehitystä siviili-sotilassuhteiden muodostamassa viitekehyksessä.

Tutkielman perusteella kaikki kolme Baltian maata ovat kehittäneet asevelvollisuusjärjestelmiään vastatakseen muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Virossa järjestelmä on säilynyt rakenteellisesti vakaana, mutta sitä on kehitetty sisällöllisesti. Latviassa muutos on ollut suurin asevelvollisuuden palauttamisen myötä, kun taas Liettua on laajentanut järjestelmäänsä kohti yleistä asevelvollisuutta. Uudistusten taustalla vaikuttavat turvallisuuspoliittiset tarpeet, poliittinen tahto sekä kansalaisten tuki. Teoreettisesti tarkasteltuna kehitys viittaa siirtymään kohti osallistavampaa siviili-sotilassuhdemallia, jossa asevelvollisuus toimii paitsi puolustuskeinona myös osallistavana yhteiskunnallisena instituutiona.

Baltian maiden esimerkki osoittaa, ettei asevelvollisuuden tarvitse olla ristiriidassa yksilökeskeisen tai moniarvoisen yhteiskunnan kanssa, vaan oikein toteutettuna se voi vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta, osallistumista ja resilienssiä. Lisäksi Viron, Latvian ja Liettuan kehityspolut korostavat, että toimiva ja legitiimi asevelvollisuusjärjestelmä vaatii muutakin kuin strategista tarvetta. Se edellyttää poliittista tahtoa, kansalaisten hyväksyntää ja yhteensopivuutta yhteiskunnan muiden instituutioiden kanssa. Baltian kokemukset eivät ainoastaan heijasta eurooppalaisia turvallisuustrendejä, vaan vaikuttavat niihin aktiivisesti. Ne tarjoavat arvokasta vertailupohjaa maille, jotka pyrkivät tasapainottelemaan ammatillistumisen ja laajemman kansalaisosallistumisen välillä muuttuneessa turvallisuusympäristössä.