Tutkintainstituution sääntely : Katsaus sääntelyn nykytilanteeseen ja de lege ferenda -näkökulma kotimaiseen onnettomuustutkintatoimintaan

Abstract

Onnettomuustutkintojen kotimainen historia alkoi vuonna 1972 Pietarsaaren edustalla uponneen ruoppaaja Nostajan onnettomuuden tutkinnasta. Sittemmin suurten onnettomuuksien tutkinnat ovat ilmailu-, merenkulku- ja raideliikenneonnettomuuksien osalta saaneet kansainvälisesti yhtenäistä sääntelyä ja tutkintatoiminta on alkanut olla vakiintunutta. Onnettomuuksien tutkimisella halutaan tyypillisesti selvittää tapahtuman syitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin vastaavat onnettomuudet ehkäistä. Tätä varten eri tahoille on säädetty tutkintaoikeuksia.

Onnettomuustutkinnat voidaan nykyisin katsoa jo omiksi tekniikan- ja oikeudenaloikseen. Samalla onnettomuuksien tutkimisen motiivit ja tutkintaa tekevät tahot ovat alkaneet saada uudenlaisia muotoja, ja tutkintasääntelyssä on nähtävissä eriytyvää kehitystä. Kotimaiseen lainsäädäntöön on enenevässä määrin säädetty onnettomuuksien tutkintaoikeuksia myös valvontaviranomaisille sekä eräille muille tahoille. 2010-luvulta alkaen tutkintasääntely on alkanut voimakkaasti laajentua eri aloille turvallisuusajattelun yleismaailmallisen muuttumisen myötä.

Tässä systematisoivassa oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa tarkastellaan tutkintasääntelyn viimeaikaista kehitystä ja nykytilaa. Tutkielmassa tarkastellaan 15 eri laissa annettuja tutkintaoikeuksia valittujen sääntelyelementtien kautta. Näitä ovat muun muassa tutkintojen tarkoitus, tiedonsaanti- ja luovutusoikeudet, tutkinnan toteuttaminen ja menettelyt, sekä kuultavien henkilöiden asema ja tutkinnan mahdolliset lopputulokset. Systematisoinnin keskeisenä viitekehyksenä toimii turvallisuustutkintojen yleiset opit, joiden avulla voidaan erottaa turvallisuustutkintatyyppiset tutkinnat erilleen muista tutkintatyypeistä. Tutkintatyyppejä katsotaan turvallisuustutkintojen lisäksi olevan ainakin oikeudelliset tutkinnat ja valvontatarkoituksessa tehtävät tutkinnat. Kun oikeudellisissa tutkinnoissa selvitetään ennen kaikkea syyllisyys- ja vastuukysymyksiä, on jälkimmäinen sääntelyllisesti uudenlaista viranomaisen toimintaa eikä aina ole täysin selkeää tähtääkö valvontaviranomaisen tutkinta syy- vai syyllisyyskysymyksen selvittämiseen. Tutkimus keskittyykin nimenomaan turvallisuus- ja valvontatutkintoihin sekä näiden yhtäläisyyksiin ja eroihin, ja oikeudellisten vastuukysymysten selvittämiseksi tehtävät tutkinnat rajataan varsinaisen tutkimuksen ulkopuolelle. Koska tutkinnat ovat varsin erikoinen ja harvinainen julkisen vallan toimi, pyritään työssä aihealueen yleisen ymmärtämisen lisäämiseksi kytkemään tutkinnat myös historialliseen, yhteiskunnalliseen, julkisoikeudelliseen, konstitutionaaliseen ja turvallisuustekniseen kontekstiinsa.

Tutkimuksen perusteella turvallisuustutkinnat ovat vakiinnuttaneet asemansa ja näistä on säädetty siten, että turvallisuuden parantamisen idea läpäisee koko tutkintasääntelyn. Valvontaviranomaisten tutkintatoiminnan sääntely on jäänyt verrattain ohueksi. Turvallisuusideologisesti valvontaviranomaiselle annettujen tutkintaoikeuksien sääntely on lähtenyt kehittymään eri suuntiin, eikä kaikilta osin enää voi olla kovinkaan vakuuttunut näiden tutkintojen turvallisuutta parantavasta vaikuttavuudesta. Sääntelystä on tullut aiempaa fragmentoituneempaa ja epäkoherenttia, eikä perustuslakivaliokunnankaan lausuntokäytäntöä ole olemassa suuntaviivojen saamiseksi. Riippumattomuuspohdinta on kehityksessä väistynyt taka-alalle, eivätkä monetkaan turvallisuustutkintojen kantavat elementit ole enää siirtyneet valvonnallisten tutkintojen sääntelyyn.

Tutkimuksen perusteella esitetään runsaasti johtopäätöksiä ja annetaan useita suosituksia tutkintasääntelyn kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi. Yleisesti ottaen tulisi huolellisesti harkita, onko perusteltua ja hyväksyttävää antaa tutkintaoikeuksia valvontaviranomaiselle. Jos valvontaviranomaiselle säädetään tutkintaoikeus, sen tulee olla menettelyllisesti tarkkaan säädetty ja oikeudellisesti rajattu ollakseen oikeutena olemassa ja ollakseen perustuslainmukainen.