Suomen ydinasepolitiikan strategiat ydinaseriisunnan näkökulmasta

Abstract

Tämä tutkielma perustuu Suomen ydinasepolitiikan tarkasteluun ja siihen, miten Suomen ydinasepolitiikka muotoutuu sen Nato-jäsenyyden myötä. Suomi on päättänyt liittyä Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon sen muuttuneen turvallisuusympäristön takia. Natoon liittyminen on tuonut mukanaan Suomelle uusia pohdinnan aiheita etenkin Naton ollessa ydinaseliitto. Näin ollen jäsenyyden mukana osaksi Suomen puolustusta tulee uusi käsite, ydinasepelote. Ennen Nato-jäsenyyttä Suomi on ollut aktiivinen ydinaseriisunnan edistäjä. Nyt kuitenkin Nato-jäsenyyden myötä Suomen on mahdollista ottaa aktiivinen rooli myös Naton ydinasepuolustukseen liittyen. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, minkälaisia eri vaihtoehtoja eli skenaarioita Suomella on sen Nato-jäsenyyden suhteen eli miltä Suomen ydinasepolitiikka voi tulevaisuudessa näyttää. Tämän lisäksi Suomen jo valmiiksi edistäessä ydinaseriisuntaa, on tutkielman tarkoitus selvittää se, miltä nämä Suomen erilaiset vaihtoehdot näyttävät ydinaseriisunnan näkökulmasta. Tutkimuskysymys onkin seuraava: ”Mitä eri vaihtoisia strategioita Suomella on sen ydinasepolitiikassa, ja mitä ne tarkoittavat ydinaseriisunnan kannalta?”.

Tämä tutkimus on toteutettu laadullisella eli kvalitatiivisella menetelmällä. Kyseessä on dokumenttianalyysi, jossa on analysoitu kolmea eri Suomen ydinasepolitiikkaan ja ydinaseriisuntaan liittyvää aineistoa. Dokumenttianalyysin kautta kerätty aineisto on käsitelty sisällönanalyysin menetelmien avulla, tarkemmin ottaen aineiston analyysia on ohjannut teoriaohjaava sisällönanalyysi. Aineistosta on noussut esiin kolme selkeää yläluokkaa, jotka ovat globaali ydinasejärjestys, Suomi ja asevalvonta. Aineiston perusteella globaali ydinasejärjestys voidaan jakaa kansainväliseen ydinasejärjestykseen sekä tässä tapauksessa Naton ydinasepolitiikkaan. Puolestaan Suomen tilanne on aineiston perusteella jakautunut Suomen ydinasepolitiikkaan ja niihin mahdollisiin lähestymistapoihin, joita Suomella on Naton jäsenenä sen ydinasepolitiikassa. Näiden lisäksi asevalvonta jakautuu asevalvontajärjestelmien tämänhetkiseen tilaan ja siihen, mitä eri toimenpiteitä tilan parantamiseksi on olemassa.

Tutkimustulosten perusteella Suomella voidaan nähdä olevan kolme eri vaihtoehtoa, joilla se mahdollisesti Naton jäsenenä omaa ydinasepolitiikkaansa toteuttaa. Suomi voi pyrkiä pysyttelemään mahdollisimman kaukana Naton ydinaseista eli tässä tapauksessa se ei tee aktiivisia kannanottoja, eikä osallistu ydinaseisiin liittyvään toimintaan. Puolestaan niin sanotussa keskivälin linjassa Suomen on mahdollista tehdä kannanottoja Naton ydinasepolitiikkaan. Tällöin Suomi myös todennäköisesti osallistuu Naton ydinaseharjoituksiin. Suomi voi myös olla Naton toiminnassa hyvin aktiivinen, jolloin se osallistuu esimerkiksi ydinaseharjoituksiin ja jopa ydinasejakojärjestelyihin. Tässä tapauksessa Suomi pyrkisi sijoittamaan omalle maaperälleen ydinaseita. Tämä kyseinen vaihtoehto nähdään kuitenkin hyvin kaukaisena ajatuksena. Tällä hetkellä Suomi todennäköisesti toteuttaa aktiivista roolia Natossa, osallistumalla esimerkiksi ydinaseharjoituksiin ja edistämällä itselleen tärkeää ydinaseriisuntaa. Ydinaseriisunnan näkökulmasta on tärkeää, että Suomi edelleen pienenä valtiona pyrkii edistämään ydinaseriisuntaa, vaikkakin se nykyään turvautuu ydinasepelotteeseen.