Tilintarkastajan ja kirjanpitäjän vastuuriskit ja varallisuusvastuuvakuutus
Raittila, Marika (2025)
Raittila, Marika
2025
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505135364
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505135364
Tiivistelmä
Tilintarkastajilla ja kirjanpitäjillä on merkittävä rooli sekä yhteiskunnallisesti että yksittäisille asiakasyhteisöille. Molemmilla ammattiryhmillä voidaan katsoa olevan niin kutsuttu yhteisen hyvän intressi. Kirjanpitäjän tehtävä on noudattaa Kirjanpitolakia ja muita ohjeistuksia niin, että sen myötä asiakasyhteisön kirjanpito on tehty ja tilinpäätös laadittu oikein niin, että ne antavat oikean ja riittävän kuvan asiakasyhteisön taloudellisesta tilanteesta. Tilintarkastajan tehtävä on puolestaan tarkastaa, että raportointi on todenmukaista, ja että esimerkiksi yhtiön hallinnossa on kohdeltu kaikkia osakkeenomistajia tasapuolisesti. Tämän lisäksi monet tilintarkastusyhteisöt ja tilitoimistot ovat kooltaan merkittäviä yrityksiä Suomen mittakaavassa. Molemmilla ammattiryhmillä on paljon vastuuta sekä lainsäädännöllisesti että esimerkiksi asiantuntijuutensa kautta. Tässä tutkielmassa selvitettiin eroavaisuuksia ammattiryhmien välillä sekä siviilioikeudellisen vastuun ja sen tulevaisuuden että varallisuusvastuuvakuutuksen näkökulmasta.
Tutkielman teoriaosuus koostettiin kahdesta osuudesta, joista toinen käsitteli vastuuvakuutusta ja toinen kirjanpitäjien ja tilintarkastajien vastuuta. Nämä pohjustivat tutkielman empiriaa, joka koostettiin kahdesta erillisestä osuudesta. Ensimmäisen empiriaosuuden aineisto koostettiin vakuutusyhtiön asiantuntijoiden puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Toisen empiriaosuuden aineisto puolestaan kerättiin tilintarkastajien ja kirjanpitäjien ammattilehtien kirjoituksista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Molempien aineistojen analyysissä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, minkä lisäksi lehtiaineistoa kvantifioitiin.
Tilintarkastajien ja kirjanpitäjien siviilioikeudellisen vastuun suurimpina eroina tutkimuksessa nousivat esiin tilintarkastajien vastuuta koskeva lainsäädäntö ja henkilökohtaisuus sekä kirjanpitäjien kyky vapaammin rajata vastuutaan sopimuksilla. Tilintarkastajien vastuusta säädetään laissa, jolloin vastuuta ei voi neuvotella pienemmäksi, kun taas tilitoimistoille on mahdollista rajata vastuuta pieneksikin toimeksiantosopimuksella. Toisaalta ammattiryhmiä yhdistää asiantuntijavastuu, mikä saattaa kohtuullistaa toimeksiantosopimuksen rajauksia. Tilintarkastajan vastuu on henkilökohtaista, kun taas tilitoimisto kantaa usein vastuun yli yksittäisen kirjanpitäjän. Varallisuusvakuutuksen asiakkuuteen liittyvät suurimmat eroavaisuudet havaittiin riskiprofiileissa sekä tyypillisimmissä vahingoissa. Vakuutusyhtiön näkökulmasta tilintarkastajien kouluttautumisvaatimuksien vuoksi heiltä voidaan olettaa tiettyä osaamistasoa. Kirjanpitäjien osaamistaso puolestaan koettiin vaihtelevampana. Toisaalta tyypillisimpinä kirjanpitäjien vahinkoina koettiin frekvenssivahingot, kun taas tilintarkastajien vahingot nähtiin harvinaisempina mutta potentiaalisesti hyvin suurina. Siviilioikeudellisen vastuun tulevaisuuteen vaikuttavina asioina tutkimuksessa nousi esiin kirjanpidon ja tilintarkastuksen automatisaatio ja sen myötä kasvavat osaamisvaatimukset. Lisäksi vastuunjako tilitoimistojen ja ohjelmistoyritysten välillä nähtiin tärkeänä määritellä tarkkaan.
Tutkielman teoriaosuus koostettiin kahdesta osuudesta, joista toinen käsitteli vastuuvakuutusta ja toinen kirjanpitäjien ja tilintarkastajien vastuuta. Nämä pohjustivat tutkielman empiriaa, joka koostettiin kahdesta erillisestä osuudesta. Ensimmäisen empiriaosuuden aineisto koostettiin vakuutusyhtiön asiantuntijoiden puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Toisen empiriaosuuden aineisto puolestaan kerättiin tilintarkastajien ja kirjanpitäjien ammattilehtien kirjoituksista viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Molempien aineistojen analyysissä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, minkä lisäksi lehtiaineistoa kvantifioitiin.
Tilintarkastajien ja kirjanpitäjien siviilioikeudellisen vastuun suurimpina eroina tutkimuksessa nousivat esiin tilintarkastajien vastuuta koskeva lainsäädäntö ja henkilökohtaisuus sekä kirjanpitäjien kyky vapaammin rajata vastuutaan sopimuksilla. Tilintarkastajien vastuusta säädetään laissa, jolloin vastuuta ei voi neuvotella pienemmäksi, kun taas tilitoimistoille on mahdollista rajata vastuuta pieneksikin toimeksiantosopimuksella. Toisaalta ammattiryhmiä yhdistää asiantuntijavastuu, mikä saattaa kohtuullistaa toimeksiantosopimuksen rajauksia. Tilintarkastajan vastuu on henkilökohtaista, kun taas tilitoimisto kantaa usein vastuun yli yksittäisen kirjanpitäjän. Varallisuusvakuutuksen asiakkuuteen liittyvät suurimmat eroavaisuudet havaittiin riskiprofiileissa sekä tyypillisimmissä vahingoissa. Vakuutusyhtiön näkökulmasta tilintarkastajien kouluttautumisvaatimuksien vuoksi heiltä voidaan olettaa tiettyä osaamistasoa. Kirjanpitäjien osaamistaso puolestaan koettiin vaihtelevampana. Toisaalta tyypillisimpinä kirjanpitäjien vahinkoina koettiin frekvenssivahingot, kun taas tilintarkastajien vahingot nähtiin harvinaisempina mutta potentiaalisesti hyvin suurina. Siviilioikeudellisen vastuun tulevaisuuteen vaikuttavina asioina tutkimuksessa nousi esiin kirjanpidon ja tilintarkastuksen automatisaatio ja sen myötä kasvavat osaamisvaatimukset. Lisäksi vastuunjako tilitoimistojen ja ohjelmistoyritysten välillä nähtiin tärkeänä määritellä tarkkaan.
