Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimivallan sääntely

Abstract

Suomen hallitusvaltaa koskeva sääntely on kokenut suuren muutoksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Osana 1980-luvulla alkanutta niin sanottua parlamentarisaatiokehitystä on tasavallan presidentin valtaoikeuksia kavennettu niin sisä- kuin ulkopolitiikankin alalta. Tällöin toimivaltaa on siirretty valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Tästä huolimatta Suomi on säilyttänyt semipresidentiaalisen hallintotavan ja tasavallan presidentti on säilynyt oleellisena osana Suomen poliittista järjestelmää. Nykyisen Suomen perustuslain mukaan hallitusvaltaa Suomessa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Niin ikään perustuslaki säätää, että tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Näin ollen tasavallan presidenttiä ja valtioneuvostoa voidaan kutsua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaviksi elimiksi.

Kansainvälisen oikeuden vaikutus suomalaiseen oikeusympäristöön lisääntyi 1990-luvulla. Tähän on vaikuttanut ennen kaikkea Suomen liittyminen Euroopan unionin jäseneksi, joka velvoitti Suomen omaksumaan lainsäädäntöönsä velvoittavaa unionin sääntelyä. Tämän lisäksi vuosisadan loppupuolella laajalti omaksuttu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin perustuva ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta ja sopimusten integrointi lainsäädäntöön johti Suomessa perusoikeusuudistukseen 1995. Uuden ulottuvuuden kansainvälisistä velvoitteista on tuonut Suomen vuonna 2023 alkanut Pohjois-Atlantin liiton, Naton, jäsenyys.

Tässä tutkielmassa tutkitaan ja tuodaan esille mitä on tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiseen toimivaltaan kohdistuva sääntely. Tutkielman kohteena ovat niin ikään kansallinen lainsäädäntö ja oleellisimmaksi katsotut kansainväliset velvoitteet, kuten kansainväliset ihmisoikeussopimukset, Euroopan unionin perustamissopimukset sekä Pohjois-Atlantin sopimus.

Tutkielman tulosten mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimivallan sääntely on ajoittain väljää, eikä valtioelinten toiminta aina täysin perustu kirjoitettuun lainsäädäntöön, vaan esimerkiksi vakiintuneisiin toimintamalleihin. Myös kansainvälisten sopimusten vaikutus toimiin on huomattavaa ja asettaa rajoituksia ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimivallan ja tähän kuuluvan sopimusvallan käytölle.