Puumateriaalien elinkaaren ympäristövaikutukset : Tapaustutkimus: Artek & Ikea

Abstract

Ylikulutus on yksi tämän päivän suurista yhteiskunnallisista ongelmista. Ihmiskunta käyttää vuosittain moninkertaisen määrän raaka-aineita maapallon kantokykyyn nähden, mikä johtaa luonnonvarojen ennen aikaiseen ehtymiseen sekä aiheuttaa ympäristöongelmia puutteellisten loppusijoitus toimien vuoksi. Huonekalut muodostavat merkittävän osan kulutustavarajätteestä. Pelkästään Euroopan unionin alueella syntyy vuosittain arviolta 10,78 miljoonaa tonnia huonekaluja jätteenä, josta vain 10 % kierrätetään. Loput päätyvät poltettavaksi tai viedään kaatopaikalle, mikä johtaa muun muassa hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen lisääntymiseen.

Huonekaluteollisuuden keskeinen raaka-aine on puu, ja esimerkiksi Suomessa huonekaluteollisuuteen kuljetettavan puun osuus on 15 % kaikesta tukkipuusta. Määrällisesti tämä tarkoittaa noin 4,5 miljoonaa kuutiometriä puuta vuosittain. Tässä työssä tutkitaan kirjallisuuskatsauksen avulla erityisesti huonekaluteollisuudessa käytettävien puumateriaalien elinkaaren aikaisia vaikutuksia keskittyen hiilidioksidipäästöihin ja biodiversiteettiin. Työssä tarkastellaan myös kuluttajan mahdollisuuksia vaikuttaa ostamansa tuotteen hiilidioksidipäästöihin sekä ekologisuuteen. Näihin syvennytään tapaustutkimuksen avulla, jossa vertaillaan kahta huonekalu tuotetta: Artekin Aalto 81B -pöytää sekä Ikean Ekedalen-pöytää.

Ympäristöselosteiden perusteella pystyttiin toteamaan, että vanerin elinkaaren aikaiset hiilidioksidipäästöt olivat 283 kg CO2 ekv., kun taas lastukevyllä päästöt olivat noin 90 kg CO2 ekv. Vanerin päästöt olivat siis kolminkertaiset lastulevyn päästöihin verrattuna. Tarkastelussa huomattiin myös, että tuotteiden suurimmat hiilidioksidipäästöt syntyivät valmistuksen sekä käytöstä poistamisen aikana.

Tapaustutkimuksessa hiilidioksidia käsiteltiin sekä päästöjen että varastitumisen näkökulmasta. Artekin pöydän todettiin sitovan hiiltä 34,59 kg CO2 verran, kun taas Ikean pöydän vastaava arvo oli 10,51 kg CO2. Näin ollen Artekin pöytä toimii käyttövaiheensa aikana suurempana hiilivarastona. Myös tuotteiden hiilidioksidipäästöissäkin oli eroja. Artekin tuotteella päästöt olivat 247,46 kg CO2 ja Ikean tuotteella 334,47 kg CO2. Suurimmat erot ilmenivät kuitenkin jälleenmyynti pai- koille tapahtuvan kuljetuksen päästöissä. Artekin pöydälle hiilidioksidipäästöjä syntyi alimmillaan 11,41 kg CO2, kun taas Ikean pöydällä päästöt olivat minimitapauksessa 470,63 kg CO2. Tarkastelun perusteella Artekin pöytä osoittautui kokonaisuudessaan ympäristöystävällisemmäksi vaihtoehdoksi sekä hiilijalanjäljen että hiilen varastoinnin näkökulmasta.

Työssä tarkasteltiin myös tuotteiden valmistuksen vaikutuksia biodiversiteettiin. Vaikka molemmat yritykset käyttävät sertifioitua puuta, Artekin puu osoittautui ekologisesti kestävämmäksi vaihtoehdoksi. Tämä perustui erityisesti siihen, että 100 % Artekin käyttämästä puusta oli sertifioitua, kun taas Ikealla vastaava osuus oli 58 %. Artekin käyttämä puu on myöskin suomalaisista sekametsistä kerättyä koivua, joka on saanut kasvaa kasvuvaiheensa loppuun asti. Ikealla puolestaan puu kerätään yksilajisista talousmetsistä, joissa kasvatetaan alueelle vierasperäisiä puulajeja. Tällainen kasvatustapa lisää riskiä paikallisen biodiversiteetin heikkenemiselle. Näin ollen Artekin pöytä oli vastuullisempi vaihtoehto myös luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta.