”Täysin överiksi vedettyä hysteriaa”” : Kriittinen diskurssianalyysi Suomen Perustan oikeistopopulistisesta woke-puheesta

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani oikeistopopulistista woke-käsitteeseen kytkeytyvää puhetta Suomen Perustan (2023) Woke - Identiteettipolitiikkaa antirasismista transkysymyksiin -julkaisussa. Yhteiskunnallista tiedostamista ja valveutuneisuutta tarkoittavan woke-käsitteen juuret ovat mustassa aktivismissa ja sen avulla pyritään tekemään näkyväksi etenkin rodullistettuihin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Laitaoikeiston kontekstissa valveutuneisuus saa kuitenkin toisenlaisia merkityksiä, joita pyrin tutkielmassani jäljittämään. Tarkastelen woke-käsitteeseen liitettyjä merkityksiä, lyhyemmin woke-puhetta populismin tutkimuksen ja intersektionaalisen feminismin teoreettisessa viitekehyksessä. Olen erityisen kiinnostunut siitä, kuinka laitaoikeiston woke-puhe kytkeytyy yhteiskunnan vallitseviin hierarkioihin ja toisiinsa kietoutuviin sukupuolen, ”rodun” ja seksuaalisuuden järjestyksiin. Kysynkin, millaisia sukupuolen, "rodun" ja seksuaalisuuden merkityksiä oikeistopopulistisen woke-puheen avulla tuotetaan? Lopuksi pohdin myös woke-puheen seurauksia eri tavoin sukupuolen, ”rodun” ja seksuaalisuuden risteymiin positioiduille ihmisille. Hahmottelen oikeistopopulistisen woke-puheen merkityksiä kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan analyysin tutkimusmenetelmien avulla.

Aineistosta muodostui analyysin tuloksena kolme diskurssia, jotka ovat: 1) tunnepuhe: järjen ja tunteen vastakkainasettelu 2) olemuksellistava ja rodullistava puhe sekä 3) toiseuttava puhe: valkoiset cis-heteromiehet ja ”poikkeavat toiset”. Ensimmäisessä tunteen ja järjen vastakkainasettelun diskurssissa tuotetaan tunnepitoisen puheen avulla rationaalisten ”meidän” sekä irrationaalisten ”toisten” ryhmät. Tunteen ja järjen vastakkainasetteluun perustuvan hierarkkisoivan puheen avulla on mahdollista konstruoida sekä kansakunnan ulkoisia, että sisäisiä vihollisia ja se on aineistossa tiuhaan toistuva retorinen strategia. Toisessa olemuksellista-van ja rodullistavan puheen diskurssissa tuotetaan nativistista oikeistopopulistista vastakkainasettelua kuviteltujen ”meidän” ja ”toisten” ryhmien välille. Rodullistettuja ”toisia” merkityksellistetään ongelmakeskeisen puheen kautta, jota samalla legitimoidaan olemuksellistamisen avulla. Kolmannessa toiseuttavan puheen diskurssissa valkoinen cissukupuolinen heteromies konstruoidaan neutraalina ja normatiivisena positiona suhteessa poikkeavaksi määrittyviin ”toisiin”. Vaikka kyseessä on kolme toisistaan erottuvaa diskurssia, limittyvät ne aineistossa usein keskenään ja legitimoivat toinen toisiaan.