Itsekorjautuva betoni ja sen toimintamekanismit
Pekuri, Eero (2025)
Pekuri, Eero
2025
Teknisten tieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Engineering Sciences
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505125314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505125314
Tiivistelmä
Itsekorjautuva betoni on rakennusmateriaali, joka kykenee korjaamaan vaurioitaan ilman ulkoista toimenpidettä. Tämä ominaisuus vastaa betonirakenteiden yleisimpään ongelmaan: halkeiluun, joka heikentää rakenteiden kestävyyttä ja käyttöikää. Työn tavoitteena on tarkastella itsekorjautuvan betonin toimintamekanismeja sekä niiden taustalla olevia kemiallisia ja biologisia ilmiöitä.
Työssä esitetään ensin betonin perusominaisuudet, osa-aineet sekä ympäristörasitteet, jotka vaikuttavat halkeiluun. Betonirakenteiden halkeilua käsitellään useista näkökulmista, mukaan lukien rakenteen eri elinkaarivaiheet. Varsinaiset itsekorjautuvuuden mekanismit jaetaan autogeenisiin ja autonomisiin mekanismeihin. Autogeeninen korjautuminen perustuu betonin luonnollisiin reaktioihin, kuten karbonatisoitumiseen ja hydratoitumattoman sementin aktivoitumiseen. Autonominen korjautuminen perustuu erillisiin lisäkomponentteihin, kuten kapseloituihin kemiallisiin aineisiin tai bakteereihin, jotka käynnistävät korjautumisen halkeaman syntyessä.
Biologinen itsekorjautuminen osoittautui erityisen lupaavaksi menetelmäksi korjata leveämpiä halkeamia, ja sen potentiaali on huomattava kestävässä rakentamisessa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja sen perusteella voidaan todeta, että itsekorjautuvan betonin tutkimus on nopeasti kehittyvä ala, joka tarjoaa konkreettisia ratkaisuja betonirakenteiden elinkaaren pidentämiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi.
Työssä esitetään ensin betonin perusominaisuudet, osa-aineet sekä ympäristörasitteet, jotka vaikuttavat halkeiluun. Betonirakenteiden halkeilua käsitellään useista näkökulmista, mukaan lukien rakenteen eri elinkaarivaiheet. Varsinaiset itsekorjautuvuuden mekanismit jaetaan autogeenisiin ja autonomisiin mekanismeihin. Autogeeninen korjautuminen perustuu betonin luonnollisiin reaktioihin, kuten karbonatisoitumiseen ja hydratoitumattoman sementin aktivoitumiseen. Autonominen korjautuminen perustuu erillisiin lisäkomponentteihin, kuten kapseloituihin kemiallisiin aineisiin tai bakteereihin, jotka käynnistävät korjautumisen halkeaman syntyessä.
Biologinen itsekorjautuminen osoittautui erityisen lupaavaksi menetelmäksi korjata leveämpiä halkeamia, ja sen potentiaali on huomattava kestävässä rakentamisessa. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja sen perusteella voidaan todeta, että itsekorjautuvan betonin tutkimus on nopeasti kehittyvä ala, joka tarjoaa konkreettisia ratkaisuja betonirakenteiden elinkaaren pidentämiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10747]
