Muumipeikko tuotteistaa supikoiran : kertomuskriittisen satiirin rakentuminen Kari Hotakaisen romaanissa Tarina

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani kertomusbuumiksi ja tarinataloudeksi kutsuttuihin yhteiskunnan ilmiöihin ja yleisemmin kertomusmuodon välineelliseen käyttöön kohdistuvan – lyhyesti siis kertomuskriittisen – satiirin rakentumista Kari Hotakaisen romaanissa Tarina (2020). Romaanin keskiössä on ajatus elämäntarinoilla kilpailusta: teoksessa kuvataan muun muassa yritystä ratkaista asuntopula vertailemalla lomakkeilla kerättyjä ihmisten elämäntarinoita ja antamalla asunnot parhaat elämäntarinat omaaville. Tutkielmani kannalta tärkeää on myös, miten teos kuvaa kertomusmuodon ja markkinoiden yhdistymisen vaikutuksia.

Tarkastelen teosta kontekstoivan poetiikan näkökulmasta, mikä näkyy teoksen huumorin keinojen suhteuttamisena kertomusbuumiin ja tarinatalouteen liittyviin piirteisiin. Satiirin muodostumista kuvatessani yhdistän huomioita kahdesta huumorin teoriasta: huumorin inkongruenssiteoriasta, joka korostaa huumorin perustumista huvittavaan yhteensopimattomuuteen, ja huumorin ylemmyysteoriasta, jonka mukaan huumori kohdistuu toisen henkilön vikoihin ja puutteisiin.

Perusteltuani käyttämääni kontekstoivaa otetta huumorin tutkimiseen ja määriteltyäni tarkemmin satiirin käsitettä ja huumorin teorioita sekä niiden välistä suhdetta analysoin teoksesta kolmea selkeimmin kertomuskriittistä osuutta: teoksen alkupuolen kuvauksia markkinoinnin tarinallistumisesta, elämäntarinan tuotteistumista ilmentävää kuvausta Muumipeikon pyrkimyksestä tuotteistaa supikoira, sekä kertomusbuumissa vallitsevaa retoriikkaa ja median lainalaisuuksia ilmentävää kulttuurivaikuttaja Caj Rahicin selostusta omasta elämästään.

Tarkasteluni osoittaa, että Tarinaa on perusteltua pitää kertomuskriittisenä satiirina, jossa konkretisoituu monia kertomusbuumin ja tarinatalouden piirteitä. Edellä mainitsemani kolmen osuuden keskiössä olevien ilmiöiden lisäksi satiirinen kritiikki kohdistuu kertomusbuumissa yleisen ”tarinapuheen” eri muotoihin: kertomusmuodon luonnollisuutta painottavaan ”leirinuotioretoriikkaan”, elämäntarinoihin kohdistuvaan brändäyspuheeseen sekä retoriikkaan, joka hyödyntää ajatusta muiden edustamisesta oman elämäntarinan kautta.

Tutkimukseni pyrkii Tarinan huumorin keinoja kartoittamalla täydentämään sekä huumorin tutkimusta pidempien kertovien tekstien osalta että myös käsitystä Hotakaisen kirjailijapoetiikasta tämän teoksen osalta. Samalla tutkimukseni näyttää Tarinan kohdalla, miten kertomusbuumiin ja tarinatalouteen liittyviä ilmiöitä on (suomalaisessa) kirjallisuudessa esitetty ja kritisoitu.