Ravitsemuksen yhteys työkykyyn ja sairauspoissaoloihin työssäkäyvillä

Abstract

Työkyvyn ja työhyvinvoinnin edistäminen ovat keskeisiä tekijöitä työurien pidentämisessä ja kansanterveyden vahvistamisessa. Työelämän kestävyys on yhteiskunnallisesti tärkeä tavoite, sillä työssäkäyvän väestön hyvinvointi vaikuttaa suoraan taloudelliseen tuottavuuteen ja kestävyyteen. Ravitsemuksella on tärkeä rooli työkyvyn tukemisessa, sillä terveelliset ruokailutottumukset voivat ehkäistä pitkäaikaissairauksia, vähentää sairauspoissaoloja ja parantaa työssä jaksamista. Ymmärrys ravitsemuksen yhteydestä työkykyyn tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka tukevat yksilön hyvinvointia. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää ravitsemuksen yhteyttä työkykyyn ja sairauspoissaoloihin.

Tämä kandidaatintutkielma on tehty integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Katsauksen avulla pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin, joita olivat ”Onko ravitsemuksella yhteys työkykyyn ja sairauspoissaoloihin?” ja ”Voidaanko ravitsemusinterventioiden avulla parantaa työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja?”. Kirjallisuushaussa käytettiin Web of Science, Medline (EBSCO) ja CINAHL (EBSCO) -tietokantoja. Lopulta katsaukseen valikoitui yhdeksän tutkimusta.

Kirjallisuushaun tutkimukset osoittivat, että epäterveellinen ruokavalio oli yhteydessä heikompaan työkykyyn. Sairauspoissaolojen osalta tulosten välillä esiintyi runsaasti vaihtelua. Osassa tutkimuksista yhteys sairauspoissaolojen ja ravitsemuksen väliltä löytyi, kun taas toisissa tutkimuksissa yhteyttä ei löytynyt. Erityisesti sukupuolten välillä havaittiin eroja epäterveellisen ruokavalion ja sairauspoissaolojen välisessä yhteydessä. Epäterveellinen ruokavalio tunnistettiin kuitenkin yhdeksi riskitekijäksi, joka yhdessä muiden epäterveellisten riskitekijöiden, kuten matalan fyysisen aktiivisuuden, ylipainon ja riittämättömän unen kanssa oli yhteydessä lisääntyneisiin lyhyt- ja pitkäaikaisiin sairauspoissaoloihin. Työpaikoilla toteutetut ravitsemusinterventiot, joiden tavoitteena oli parantaa ruokavalion laatua, osoittivat, että ne voivat lisätä kasvisten ja hedelmien määrää ruokavaliossa ja tätä kautta edistää työkykyä ja vähentää sairauspoissaoloja.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia, ne viittaavat kokonaisuutena siihen, että ravitsemuksella voi olla merkittävä rooli työkyvyn ja sairauspoissaolojen selittämisessä. Tutkimusten tulosten vaihtelua saattaa selittää se, että ruokavalion terveysvaikutukset ilmenevät pitkällä aikavälillä, eikä yksittäisten ravintotekijöiden tarkastelu anna aina kuvaa ruokavalion kokonaislaadusta. Eroja tutkimusten välillä saattaa myös selittää se, että epäterveelliseksi määritelty ruokavalio vaihteli tutkimusten välillä. Sukupuolten välisiä eroja saattaa selittää se, että naisten ruokavalio on monilta osin ravitsemuksellisesti parempi verrattuna miesten ruokavalioon. Lisäksi myös biologiset erot sukupuolten välillä saattavat vaikuttaa erojen syntymiseen.

Merkittävä vaihtelu sukupuolten välillä tuloksissa korostaa jatkotutkimuksen tarvetta ravitsemuksen, työkyvyn ja sairauspoissaolojen välisistä yhteyksistä sekä niitä selittävistä tekijöistä. Jatkotutkimusta ajatellen tulisi myös asettaa tarkat raamit terveelliselle ruokavaliolle, jotta ravitsemuksen ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä voitaisiin tutkia entistä tarkemmin. Tämän kandidaatintutkielman tuloksia voidaan hyödyntää työkyvyn edistämisessä, minkä kautta voidaan vähentää sairauspoissaoloja ja pidentää työuria, mikä tukee myös kansanterveyttä ja työelämän kestävyyttä.