Tarve kuulua ja tulla kuulluksi : Kokemuksia kohtaamispaikkatoiminnan osallisuutta edistävistä tekijöistä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan erään opiskelijoiden ja nuorten aikuisten kohtaamispaikan kävijöiden osallisuuden kokemuksia ja niiden yhteyttä mielen hyvinvointiin. Tarkoituksena on selvittää laadullisin menetelmin, mitkä tekijät kyseisessä kohtaamispaikassa vaikuttavat kävijöiden osallisuuden kokemuksiin, mikä motivoi osallistumaan kohtaamispaikan toimintaan ja millaisia vaikutuksia osallisuuden kokemuksilla on mielen hyvinvointiin. Aineisto koostuu kahdesta keskustelunomaisesta ryhmähaastattelusta. Haastattelut järjestettiin keväällä 2024, ja niihin osallistui yhteensä 16 kävijää. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet siinä määrin, että aikaamme on kuvailtu yksinäisyysepidemian aikakaudeksi. Ilmiön taustalla vaikuttavat esimerkiksi teknologian kehittyminen, individualistiset arvot ja koronapandemian myötä yleistynyt etätyöskentely. Nämä tekijät ovat yhdessä heikentäneet osallisuuden kokemuksia. Tutkielman lähtökohtana on, että osallisuuden edellytyksenä on riittävä pääsy omiin ja yhteisiin voimavaroihin, joita toimintaan tarvitaan. Rahalliset resurssit eivät yksinään kerro riittävästi, miten yksilö elämässään pärjää. Teoreettinen viitekehys käsittelee toimintamahdollisuuksien ja toimijuuden kehittymistä yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien sekä yksilöiden motivoitumisen ja hyvinvoinnin kautta. Amarthya Senin (2009) ja Martha Nussbaumin (2011) toimintamahdollisuuksien viitekehyksen mukaan yhteiskunta voi tukea yksilöiden toimijuutta tarjoamalla toimintakykyä ja -valmiuksia edistäviä mahdollisuuksia ja vapauksia. Hyvinvointia ja motivoitumista tarkastellaan Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin (2017) itsemääräämisteorian psykologisten perustarpeiden teorian avulla. Lisäksi tutkielmassa esitellään Heidi Kaartisen (2015) aineettoman köyhyyden käsite.

Tutkielman tulosten mukaan kohtaamispaikan toiminta tukee kolmen psykologisen perustarpeen – autonomian, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden – täyttymistä. Tärkeimmäksi motiiviksi kohtaamispaikassa käymiselle nousi tarve yhteenkuuluvuudelle, mikä tukee tutkimuksia osattomuuden ja yksinäisyyden kokemusten yleisyydestä. Keskeisiä osallisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä kohtaamispaikan toiminnassa ovat kiireettömät kohtaamiset, matalan kynnyksen toiminta, taustoiltaan moninainen kävijäkunta, tapa, jolla kävijät vastaanotetaan sekä heidän toiveidensa huomiointi toiminnan kehittämisessä. Nämä tekijät osaltaan saavat kävijät tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja arvostetuiksi omana itsenään. Maksuton toiminta edistää tasa-arvoisia mahdollisuuksia osallistua ja kokea osallisuutta. Kohtaamispaikan vapaaehtoistoiminta luo merkityksellisyyden kokemuksia ja lisää kävijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Osallisuuden edistäminen kohtaamispaikkatoiminnan avulla on yksi tapa tukea yksilöiden toimintamahdollisuuksia ja mielen hyvinvointia yhteiskunnan toimesta.