Tekoälyn potentiaali kuntien viestinnässä

Abstract

​Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekoälyn potentiaalia kuntien viestinnässä kuntaviestijöiden näkemysten ja kokemusten kautta. Tutkimus pyrkii löytämään vastauksia siihen, kuinka laajasti tekoälyä käytetään kuntien viestinnässä ja mitä mahdollisuuksia tekoäly luo kuntien viestintään. Samalla tutkimuksessa tarkastellaan, onko tekoälyn käytölle mahdollisesti jotain haasteita ja mitkä asiat taas voisivat mahdollisesti helpottaa näitä haasteita. Tekoälyn käytön julkisella sektorilla ja näin ollen myös kunnissa on nähty olleen jäljessä muihin sektoreihin verrattuna. Kuitenkin sen käytöllä nähdään olevan mahdollisuuksia sekä muun muassa tehokkuushyötyjä esimerkiksi kunnille, jotka kamppailevat resurssipulasta. Nimenomaan hyöty on tunnistettu kuntien viestinnässä, jonka vuoksi kuntaviestintä on tutkimuksen keskiössä.

​Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet olivat kuuden eri Etelä-Karjalan kunnan ja yhden Kymenlaakson kunnan viestinnän ammattilaisia tai kunnan viestinnästä vastaavia henkilöitä. Haastatteluista koostunut aineisto litteroitiin, jonka jälkeen se analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. ​ Tutkimustulosten perusteella voidaan huomata, että kuntien viestinnässä tekoälyä ei käytetä lähes ollenkaan tai sitten satunnaisesti. Vain yhdessä kunnassa tekoäly on säännöllinen työkalu viestinnässä. Tekoälyn käyttö on useissa kunnissa oman kiinnostuksen ja oma-aloitteisuuden varassa. Kiinnostus tekoälyä kohtaan on kuitenkin kasvussa ja kuntaviestijät arvelevat, että jo lähitulevaisuudessa tekoälyn käyttö tulee lisääntymään kuntien viestinnässä. Sen potentiaali nähdään työn helpottajana arkisissa rutiinitehtävissä, kuten tiedon koostamisessa, tekstien suunnittelussa ja ideoinnissa. Näiden lisäksi sen hyödyt nähdään myös käännöstyössä, jonka kautta viestinnän saavutettavuus paranee. Tekoälyn käytön lisääntymiseen tarvitaan kuitenkin yleisiä ohjeistuksia ja koulutusta, joita vasta harvalla kunnalla on. Näiden puuttuminen näkyy myös kuntaviestijöiden tekoälyosaamisen puutteena, joka on yksi haaste tekoälyn käytössä kuntien viestinnässä. Myös tietoturvaan liittyvät haasteet ovat keskiössä, kun pohditaan tekoälyn käyttöä kunnassa. Tekoälyn käytön koetaan lisääntyvän kuntien viestinnässä tulevaisuudessa, mutta kuinka paljon ja missä laajuudessa, niin se on vielä kysymysmerkki.

​Aihetta on tutkittu vasta vähän, joten tämä oli hyvä avaus kyseisellä kentällä. Mahdollisia jatkotutkimusaiheena voisi tutkia esimerkiksi sitä, miten kunnan koko vaikuttaa siihen, miten pitkällä tekoälyn käyttö kunnan viestinnässä on.