Sosiaalisen oppimisen yhteys nuorten kameralla kuvaamaan väkivaltaan: Väkivaltakuvastot, ystäväpiiri ja neutralisoivat asenteet

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin nuorten kameralla kuvaamaa väkivaltaa Suomessa. Vaikka aihe on kasvavan yleinen niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, sitä on tutkittu vasta verrattain vähän. Taustoitan aluksi, millaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa ilmiö on levinnyt. Ilmiö on yhteydessä esimerkiksi sosiaalisen median sekä laajemmin mediayhteiskunnan vahvasti vallitseviin preesenseihin nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi nykyinen lainsäädäntö väkivallan kuvaamisesta kytkeytyy oikeudellisesti ilmiön todennäköisyyteen. Sosiaalisen kontekstin lisäksi keskityn kuvaamisen kohteina olleiden sijasta väkivaltatilanteita kuvanneisiin nuoriin. Ilmiötä selittäviksi tekijöiksi on aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa todettu esimerkiksi väkivaltakuvastojen katselu, nöyryytyskulttuuri ja sekä sosiaaliset paineet. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän sekä kriminologista oppimisteoriaa yleisesti että rajatummin siihen kuuluvaa neutralisoivien asenteiden käsitettä.

Tutkielmani on kvantitatiivinen ja aineistona tutkielmassa toimii vuoden 2024 Nuorisorikollisuuskysely, jossa on tutkittu nuorten rikoskäyttäytymistä. Kyselyssä on lisäksi ensimmäistä kertaa tutkittu väkivallan valokuvaamista niin koetun kuin tehdyn kuvaamisen näkökulmista. Kyselyyn vastasi noin 8221 yhdeksäsluokkalaista peruskoululaista ympäri Suomea. Pyrin tarkastelemaan teorian ja aineiston valossa, onko sosiaalisen median väkivaltakuvastojen katselulla, väkivaltaisen kuvaustilanteen näkemisellä oikeassa elämässä, kaveripiirin laittomalla toiminnalla sekä neutralisoivilla asenteilla yhteys väkivallan kuvaamiseen. Mikään muuttujista ei mittaa pelkästään väkivallan kuvaamista, vaan kysymyksiin on yhdistetty lisäykset joko kuvamateriaalin levityksestä, muiden pyynnöstä kuvata teko tai oletuksesta siitä, että kuvaaja on myös väkivallan tekijä. Tarkastelen siksi kaikkia kolmea muuttujaa luodakseni yleiskuvauksen ilmiöstä. Tutkimuskysymykseni on luotu vastaamaan näihin kolmeen muuttujaan, jotka lähestyvät väkivallan kuvaamista hieman eri näkökulmista.

Ensinnäkin tulokset osoittavat, että mitä lähemmäs kokemus väkivaltakuvaston tai väkivallan kuvaamisen todistamisesta tulee nuorta, sitä todennäköisemmin hän myös itse kuvaa väkivaltatilanteen sosiaaliseen mediaan. Toiseksi voidaan havaita, että ystäväpiirin laittomalla toiminnalla on yhteys väkivallan kuvaamiseen muiden pyynnöstä. Kolmanneksi nähdään, että myös väkivallan tekijän neutralisoivalla asenteella on yhteys todennäköisyyteen, että joko hän itse tai joku muu on kuvannut kyseisen väkivaltatilanteen.

Aihetta on tärkeä tutkia uhrien ja tekijöiden lisäksi koko yhteiskunnan kannalta, sillä väkivaltakuvastot loukkaavat yhteiskunnan yleistä järjestystä. Mikäli väkivaltatilanteita sekä niihin kytkeytyvää kuvaamista pystytään ymmärtämään, pystytään siihen myös reagoimaan ja puuttumaan tehokkaammin yhteiskunnan eri tahoilta. Mikäli Suomi rajoittaisi kuvaamista entisestään laillisin keinoin, vaikuttaisi se välillisesti myös maailmanlaajuisen internetin väkivaltakuvastojen määrään.