Psykedeelit ja traumamuistot: Traumakokemusten muistamisen yleisyys ja yhteys hyvinvointiin

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää traumatapahtumien muistamisen yleisyyttä psykedeelien vaikutuksen aikana sekä tutkia, onko muistamisella yhteyttä hyvinvoinnin muutokseen psykedeelien käytön jälkeen. Psykedeelit ovat hallusinogeenejä, joiden on todettu vaikuttavan ihmisten tunteisiin, kognitioihin ja hermoverkkojen aktivaatioon. Psykedeelit voivat kasvattaa elämäkertamuistojen intensiivisyyttä, ja niitä on käytetty psykedeeliavusteisessa terapiassa apuna traumamuistojen käsittelyssä. Traumaattisia tapahtumia voidaan kokea uudelleen tungettelevina ja negatiivissävytteisinä traumamuistoina, joiden uudelleeneläminen voi olla yksilölle psyykkistä hyvinvointia heikentävä kokemus. Traumatapahtumien muistamisen yleisyyttä psykedeelien vaikutuksen aikana ei ole juuri tutkittu aiemmin, mutta aiemmassa tutkimuksessa on lupaavia viitteitä psykedeelien käytön hyödyistä traumojen käsittelyssä. Hypoteesimme oli, että traumatapahtumien muistaminen olisi yleistä psykedeelien vaikutuksen aikana, ja traumatapahtumien muistaminen olisi yhteydessä merkitsevään muutokseen hyvinvoinnissa. Tutkimus oli osa laajempaa vuonna 2024 aloitettua Maastrichtin yliopiston AutoPsy-tutkimusta. Tutkimukseen rekrytoitiin tutkittavia, jotka aikoivat käyttää psykedeelejä lähitulevaisuudessa riippumatta tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimukseen osallistui 139 henkilöä, jotka vastasivat itsenäisesti verkkokyselyihin, joissa käsiteltiin muun muassa psykedeelien käyttöä, traumakokemuksia ja hyvinvointia. Koettuja traumatapahtumia kartoitettiin LEC-5-kyselyllä ja hyvinvointia mitattiin WHO-5-kyselyllä. Traumatapahtumien muistamisen yleisyyttä tutkittiin prosentuaalisesti, kun taas traumatapahtumien muistamisen yhteyttä hyvinvoinnin muutokseen tarkasteltiin erilaisilla t-testeillä. Tulokset viittaavat siihen, että traumaattisten kokemusten muistaminen psykedeelien käytön aikana olisi yleistä, sillä noin 47 % tutkittavista muisti jonkin traumaattisen tapahtuman. Traumatapahtumien muistamisella ei vaikuttanut olevan merkittävää yhteyttä hyvinvoinnin muutokseen. Hyvinvoinnin muutos oli lievästi negatiivista sekä traumatapahtumia muistaneilla että ei-muistaneilla, mutta muutos ei ollut merkitsevä. Mahdollinen syy tulokselle voisi olla, että toisin kuin psykedeeliavusteisessa terapiassa tässä tutkimuksessa psykedeelien käyttötilannetta ei pystytty kontrolloimaan. Tutkimus vahvistaa käsitystä traumamuistojen uudelleen kokemisen yleisyydestä psykedeelejä käytettäessä. Mahdollisia jatkotutkimustarpeita voisivat olla vastaavan tutkimuksen toteuttaminen suuremmalla aineistolla ja paremmin kontrolloidulla psykedeelien käyttöympäristöllä. Psykedeelien tutkiminen on tarpeellista uusien mielenterveydellisten hoitomuotojen etsimisen näkökulmasta.