Turkki-retoriikkaa Euroopassa : Retorinen analyysi Euroopan parlamentin Turkkia koskevista keskusteluista vuosilta 2019 ja 2023
Honkaharju, Ira (2025)
Honkaharju, Ira
2025
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505074983
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202505074983
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee Euroopan unionissa käytettyä retoriikkaa EU:n ja Turkin suhteita koskien vuosina 2019 ja 2023. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista retoriikkaa ennen kaikkea Euroopan parlamentissa on käytetty tuolloin EU:n ja Turkin välisistä suhteista keskusteltaessa. Tutkielmassa hyödynnetään Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teoriaa ja tarkastellaan muun muassa uhkakuvien ja identiteettien rakentamista parlamentissa pidetyissä puheissa. Aineistona ovat Euroopan komission selonteot koskien Turkkia vuosilta 2018 ja 2022 ja niitä seuranneet Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelut vuosilta 2019 ja 2023, sekä keskusteluiden jälkeen hyväksytyt parlamentin päätöslauselmat.
Tutkielmassa pohditaan, miten EU:n ja Turkin välille solmittu pakolaissopimus näyttäytyy retoriikassa ja mahdollisesti vaikuttaa keskusteluiden argumentaatioon. Tutkimus osoittaa, että pakolaissopimus rakentuu EU:n kannalta pragmaattisena ratkaisuna, jota käytetään osana retoriikkaa keskusteltaessa EU:n ja Turkin välisistä suhteista. Retorisesti Turkki esitetään keskusteluissa sekä EU:n välttämättömänä kumppanina että epäluotettavana naapurina. Parlamentin puheissa korostuvat jännitteet arvojen puolustamisen ja strategisen kumppanuuden kannattamisen välillä.
Johtopäätösten mukaan EU:n ja Turkin suhde rakentuu retorisesti identiteettien ja intressien vuorovaikutuksessa. Muuttoliike ja pakolaissopimus ovat keskeisessä roolissa, mutta ne eivät toimi yksinomaan suhteita määrittävänä tekijänä.
Tutkielmassa pohditaan, miten EU:n ja Turkin välille solmittu pakolaissopimus näyttäytyy retoriikassa ja mahdollisesti vaikuttaa keskusteluiden argumentaatioon. Tutkimus osoittaa, että pakolaissopimus rakentuu EU:n kannalta pragmaattisena ratkaisuna, jota käytetään osana retoriikkaa keskusteltaessa EU:n ja Turkin välisistä suhteista. Retorisesti Turkki esitetään keskusteluissa sekä EU:n välttämättömänä kumppanina että epäluotettavana naapurina. Parlamentin puheissa korostuvat jännitteet arvojen puolustamisen ja strategisen kumppanuuden kannattamisen välillä.
Johtopäätösten mukaan EU:n ja Turkin suhde rakentuu retorisesti identiteettien ja intressien vuorovaikutuksessa. Muuttoliike ja pakolaissopimus ovat keskeisessä roolissa, mutta ne eivät toimi yksinomaan suhteita määrittävänä tekijänä.
