Lapsiystävällinen kaupunki

Abstract

Perehtymällä eri käyttäjäryhmien tarpeisiin saadaan monipuolista tietoa siitä, millaisia asioita kaupunkisuunnittelussa tulisi huomioida. Lapsiystävällisen kaupungin malli tuo tarkasteluun lasten näkökulman kaupunkitilan käyttäjinä ja toimijoina. Jotta ymmärretään lapsiystävällisen kaupungin tarve ja sen vaikutukset nykyiseen kaupunkitilaan, tarvitaan tosiasioiden toteamisen lisäksi empaattista kerrontaa. Tässä diplomityössä hyödynnän lapsiystävällisen kaupungin teoriaa ja osallistamista kuvatakseni lapsiystävällisen kaupungin vaikutusta erityisesti lasten vuorovaikutukseen kaupunkitilassa.

Diplomityöni ensimmäisessä osassa kuvaan lapsiystävällisen kaupunkimallin teoriaa. Käsittelemäni aiheet teoriaosuudessa ovat lapsiystävällisyyden tarve, lasten oikeus kaupunkitilaan, lapsen mittakaava, leikkiminen ja kestävyys. Teoria muodostaa laajan kokonaisuuden, missä suunnittelija ei ole ainoa vaikuttava toimija, vaan lapsiystävällisyys vaatii monialaista yhteistyötä. Tärkein vaikuttaja lapsiystävällisyyden edistäjänä ovat lapset. Lasten osallisuus, kuuleminen ja lapsivaikutuksen arviointi ovat lähtökohta lapsiystävällisyyden mahdollistamiselle. Lapsiystävällinen kaupunkitila on muun muassa laadukasta, kestävää ja terveellistä. Mallin tavoitteiden saavuttaminen mahdollistaa laadukkaamman kaupunkitilan myös laajemmalle käyttäjäkunnalle.

Koska lapsiystävällisyys ei ole mahdollista ilman lapsia, diplomityön toisessa osassa kokeilen erilaisia osallistamisen keinoja lapsen kanssa. Osallistamisen tavoite on kerätä tietoa lapsen kokemuksesta ja mieltymyksistä kaupunkitilassa. Vertaan osallistamisen havaintoja tutkimaani teoriaan ja pohdin miten oma näkemykseni suunnittelijana ja aikuisena voi erota lapsen näkemyksestä. Kattavan lapsen näkökulman ymmärryksen saamiseksi osallistamisen keinojen ja vastaustapojen kannattaa olla monipuolisia. Osallistamisen perusteella lapsen kiinnostus ja arki kaupungissa ulottuvat laajalti myös lapsille suunnattujen paikkojen ulkopuolelle.

Diplomityöni kolmannessa osassa kuvailen tekemieni sarjakuvien avulla kaupunkia, jossa lapset saavat olla omia itsejään, toimia itsenäisesti ja jossa lapsiystävällinen kaupunkitila on kaikkialla lasten arjessa. Lapsiystävällisen kaupungin merkitys selkeytyy, kun nähdään sen vaikutus lasten mahdollisuuksiin toimia kaupunkitilassa.

By studying the needs of different user groups, we gain diverse information about what kinds of things should be taken into account in urban planning. The child-friendly city model brings the perspective of children as users and actors of urban space into the examination. To understand the need for a child-friendly city and its effects on the current urban space, in addition to stating facts, an empathetic narrative is needed. In this thesis, I use the theory of a child-friendly city and participation to describe the impact of a child-friendly city, especially on children’s interaction in urban space.

In the first part of my thesis, I describe the theory of a child-friendly city model. The topics I cover in the theory section are the need for child-friendliness, children’s right to urban space, the scale of children, playing and sustainability. The theory forms a broad entity, where the designer is not the only influential actor, but child-friendliness requires multidisciplinary cooperation. The most important actor in promoting child-friendliness are children. Children’s inclusion, consultation and assessment of the child impact are the starting point for enabling child-friendliness. A child-friendly urban space is, among other things, high-quality, sustainable and healthy. Achieving the model’s goals enables a better urban space for a wider range of users.

Since child-friendliness is not possible without children, in the second part of my thesis I experiment with different methods of participation with a child. The goal of participation is to collect information about children’s experiences and preferences in urban space. I compare the findings of participation with the theory I have studied and consider how my own view as a designer and adult may differ from the child’s view. To gain a comprehensive understanding of the child’s perspective, the participation methods and possible ways to answer should be diverse. Based on the participation, a child’s interest and everyday life in the city extend widely beyond places only intended for children.

In the third part of my thesis, I use comics that I have made to describe a child friendly city where children are allowed to be themselves, act independently and where child-friendly urban space is everywhere in children’s everyday life. The meaning of a child-friendly city becomes clearer when we see how different goals affect children’s opportunities to act in urban space.