All movies are bad : Vammaisuuden representaatioiden rakentuminen kauhuelokuvissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vammaisuuden representaatioita kauhuelokuvissa sekä sitä, millä tavoin nämä representaatiot toisintavat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olleita oletuksia ja asenteita vammaisia ihmisiä kohtaan. Tutkielman keskiössä on ajatus siitä, ettei ole yhdentekevää millaisina vammaiset hahmot kauhuelokuvissa esitetään, sillä representaatioilla on vaikutusta siihen millaista kohtelua vammaiset ihmiset saavat osakseen oikeassa elämässä. Karkeasti voidaan todeta, että elokuvat vaikuttavat elettyyn todellisuutemme samalla kun eletty todellisuus vaikuttaa elokuviin. Tutkin vammaisuutta kriittisen vammaistutkimuksen lähtökohdista, joka yhdistää vammaistutkimuksen medikaalista ja sosiaalista mallia ja tarjoaa vastauksia sekä vaihtoehtoja niiden luomiin rajoitteisiin, siirtyen binäärisestä ajattelusta kohti intersektionaalisempaa ja monitieteisempää tutkimuksenalaa. Lähestyn vammaisuutta elokuvia analysoimalla, koska elokuvataiteella on erityinen kyky välittää ymmärrystä, ajatuksia ja tunteita yli aika- ja kulttuurirajojen. Elokuvissa on historiansa alusta asti ollut vammaisia ja vammaiseksi tulkittavissa olevia hahmoja, erityisesti kauhugenreen kuuluvissa elokuvissa. Kauhuelokuvissa on muita elokuvagenrejä useammin nähty vammaisia hahmoja protagonistien ja antagonistien rooleissa, minkä vuoksi olen rajannut tutkielmani käsittelemään kauhugenreä. Tutkielman aineistoksi olen valinnut kolme Yhdysvalloissa tehtyä kokopitkää kauhuelokuvaa; Tod Browningin Freaks -elokuvan vuodelta 1932, Tobe Hooperin The Texas Chainsaw Massacre vuodelta 1974 ja John Krasinskin A Quiet Place vuodelta 2018. Jokaisessa aineiston elokuvista on yksi tai useampi vammainen tai vammaiseksi tulkittavissa oleva henkilöhahmo, joita olen tutkinut laadullisen sisällönanalyyttisen lähiluvun metodein. Teoriaosuuden ja aineiston keskinäisestä tarkastelusta voidaan tehdä havaintoja yhteiskunnan normien, sen luomien ennakko-oletusten ja kulloinkin vallalla olleiden ajatusmallien toisintumisesta kauhuelokuvissa erityisesti tutkittaessa vammaisuuden representaatioita ja vertailtaessa niitä vammaisten ihmisten asemaan yhteiskunnassa. Aineistosta nousee esiin stereotypioita ja asenteita vammaisista ihmisistä, jotka peilaavat vammaisten ihmisten osakseen saamaa kohtelua niissä yhteiskunnallisissa ajan ja tilan positioissa, joissa kukin aineistoon kuuluvista elokuvista on tehty. Tutkielmasta esiin nousseet havainnot osoittavat, että elokuvat eivät synny tyhjiössä vaan paikantuvat osana niitä yhteiskunnan rakenteita, joissa ne on tehty. Havainnoista voidaan myös todeta, että elokuvien paikantumiseen vaikuttavat tekijänsä arvojen ja ajatusten lisäksi katsojien ajatukset, arvot ja oletukset, jotka ovat olennainen osa elokuvan saamaa vastaanottoa. Elokuvien avulla kyetään joko vahvistamaan katsojien oletuksia ja stereotypioita vammaisista ihmisistä tai haastamaan niitä, ja näillä oletuksilla ja stereotypioilla on suoria vaikutuksia vammaisten ihmisten asemaan ja elämään. Tutkielman johtopäätöksinä voidaan todeta, että elokuvilla on valtaa, representaatioilla on väliä ja elokuvien vammaisuuden representaatioita esitettäessä tulee ottaa huomioon, etteivät ne toistuvasti uusinna haitallisia stereotypioita vammaisista ihmisistä. Elokuvilla tuotetaan ja muokataan ihmisten ajatuksia ja arvoja, joten sillä, miten ne kuvaavat vammaisia ihmisiä, on väliä.