”Siis eihän kukaan jaksa kuunnella tämmöstä huutokauppaa” : Puoluejohtajien argumentaatio ja keskinäinen vuorovaikutus vuosien 2019 ja 2023 eduskuntavaalitenteissä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista eduskuntapuolueiden puheenjohtajien argumentaatio ja keskinäinen vuorovaikutus on ollut Ylen suurissa vaalikeskusteluissa vuosina 2019 ja 2023. Televisioiduissa vaaliohjelmissa esitettyjä puheenvuoroja tutkimalla voidaan saada tietoa tavoista, joilla puheenjohtajat pyrkivät puhuttelemaan potentiaalisia äänestäjiä mutta myös siitä, miten puheenjohtajat pyrkivät erottautumaan kilpailijoistaan ja vuorovaikuttavat keskenään. Puolueiden puheenjohtajien rooli politiikan keskiössä, poliittisen polarisaation ilmenemismuodot sekä television vaaliohjelmien merkitys muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Tutkielman tutkimusaineisto koostuu neljästä Ylen suuresta vaalikeskustelusta, joista kaksi on lähetetty vuonna 2019 ja kaksi puolestaan vuonna 2023.

Puheenjohtajien argumentaation analyysissa tutkimusmenetelmänä sovellettiin Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jonka pohjalta havainnoitiin puheenjohtajien puheenvuoroissa esitettyjä sidosmuotoisia argumentteja. Vaalikeskusteluissa kuultua argumentaatiota tarkasteltiin seuraavan tutkimuskysymyksen kautta: mitä sidosmuotoisia argumentaatiotekniikoita eduskuntapuolueiden puheenjohtajat käyttivät Ylen suurissa vaalikeskusteluissa vuosina 2019 ja 2023? Tästä johdettiin kaksi alakysymystä, joista ensimmäinen liittyi puolue- ja puheenjohtajakohtaisiin eroihin ja toinen vaalikeskustelujen ja -vuosien välillä mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin. Eduskuntapuolueiden puheenjohtajien keskinäisen vuorovaikutuksen tarkastelussa tutkimusmenetelmänä sovellettiin William Benoitin funktionaalista teoriaa. Puheenjohtajien keskinäisen vuorovaikutuksen analyysia varten muodostettiin seuraava tutkimuskysymys: voidaanko vaalikeskusteluissa esitetyistä puheenvuoroista tunnistaa toisiin puheenjohtajiin tai heidän puolueisiinsa kohdistuvia hyökkäyksiä? Myös tästä johdettiin kaksi alakysymystä, joista ensimmäinen koski hyökkäyksen kohdetta ja sisältöä, toinen taas mahdollisia muutoksia vaalikeskusteluiden ja -vuosien välillä.

Tutkielman tulokset osoittavat puheenjohtajien käyttävän eri argumentaatiotekniikoita monipuolisesti. Puheenjohtajien välisen vertailun pohjalta on mahdollista tunnistaa selviä eroja heidän argumentaatiotyyleissään. Osa puheenjohtajista argumentoi samoja tekniikoita käyttäen vaalikeskustelusta toiseen, kun taas osa muutti argumentaatiotyyliään vaalipäivän lähestyessä. Todellisuuden rakenteeseen nojaavia ja todellisuuden rakennetta luovia argumentteja kuultiin paljon molempina vaalivuosina, mutta kvasiloogisten argumenttien suosio oli laskenut vuonna 2023 verrattuna vuoteen 2019. Argumentaatioon liittyvien havaintojen lisäksi tutkimusaineiston analysointi osoittaa toisiin puheenjohtajiin ja heidän puolueisiinsa kohdistuvien hyökkäysten olleen yleisiä vuosien 2019 ja 2023 suurissa vaalikeskusteluissa. Kritiikin kohteet vaihtelivat puheenjohtajittain, mutta yleisesti ottaen hyökkäyksiä tyypillisesti kohdistettiin ennemmin suurempiin puolueisiin. Vuoden 2019 kohdalla hyökkäyspuheenvuorojen määrä oli selvästi suurempi jälkimmäisessä vaalikeskustelussa, kun taas vuonna 2023 hyökkäyksiä tehtiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes saman verran ensimmäisessä ja toisessa suuressa vaalikeskustelussa. Voimistuneesta affektiivisesta polarisaatiosta huolimatta eduskuntapuolueiden puheenjohtajat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta puhuneet toisilleen vihamielisesti, vaan esitetyt hyökkäykset olivat pääasiassa asiaperustaisia.