Yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia suhdetason vuorovaikutuksen merkityksestä ryhmätyöskentelyn onnistumisessa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisena yliopisto-opiskelijat kokevat suhdekeskeisen viestinnän merkityksen ryhmätyöskentelyn onnistumisessa. Ryhmätyöskentely on keskeinen osa yliopisto-opintoja, sillä sen on todettu tukevan oppimista ja kehittävän yhteistyötaitoja. Ryhmätyöskentelytaidot ovat olennaisia myös työelämässä, sillä nykyään työskentely tiimeissä on yhä yleisempää. Viestintä on tärkeä osa ryhmätyöskentelyä, mutta suhdekeskeisen viestinnän roolia on tutkittu toistaiseksi suhteellisen vähän, sillä ryhmäviestinnän tutkimus on perinteisesti painottunut tehtäväkeskeiseen viestintään.

Tutkimusongelmaa lähestytään tarkastelemalla opiskelijoiden odotuksia suhdekeskeisestä viestinnästä, ryhmätyön keston vaikutusta suhdetason muodostumiseen ja sitä, miten opiskelijat itse selittävät ryhmätyöskentelyn onnistumista sekä suhde- että tehtävätasolla. Aihetta tarkastellaan aiempaan kirjallisuuteen nojaten sekä symbolisen konvergenssin teorian ja päätöksenteon funktionaalisen teorian viitekehysten kautta. Nämä teoriat tarjoavat kaksi keskenään hyvin erilaista lähestymistapaa ryhmäviestintään, ja joiden avulla pyrimme ymmärtämään suhde- ja tehtävätason välistä suhdetta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeella. Vastaajat olivat eri alojen yliopisto-opiskelijoita. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkielmamme tulokset osoittavat, että opiskelijoilla on monenlaisia odotuksia suhdetason vuorovaikutukseen liittyen. Nämä odotukset kohdistuvat symboliseen lähentymiseen ryhmässä, jäseniin tutustumiseen sekä tutustumisen aloitteellisuuteen. Tulosten perusteella suhdetason rakentuminen on luontevampaa ja koetaan tärkeämmäksi pidempikestoisissa ryhmätöissä kuin lyhyemmissä. Opiskelijat selittävät ryhmätyöskentelyn koettua onnistumista tehtävätasolla yhtenevien tavoitteiden, tehtävien tasaisesti jakautumisen ja aikataulujen kunnioittamisen kautta. Suhdetasolla onnistumista selittäviksi tekijöiksi nousevat ryhmän viestintäilmapiiri ja ryhmän yhtenäisyys.

Tulosten pohjalta vedimme kolme keskeistä johtopäätöstä. Ensinnäkin suhdetason odotukset kasvavat ja sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun ryhmätyöskentely on pidempikestoista. Toiseksi ryhmätyön onnistumista selitetään usein ensisijaisesti tehtävätason kautta, jos suhdetasolla ei ole ilmennyt ongelmia. Sen sijaan, jos ryhmän jäsenten välille syntyy konflikteja, joita ei saada ratkaistua, koko työskentely saatetaan kokea epäonnistuneeksi – jopa silloin, kun itse tehtävä olisi suoritettu onnistuneesti. Kolmantena johtopäätöksenä esitämme, että onnistuminen suhdetasolla ei välttämättä tarkoita, että työskentely olisi ollut täysin sujuvaa alusta loppuun. Se voi tarkoittaa myös sitä, että ryhmä on kohdannut konfliktin, mutta on onnistunut ratkaisemaan sen suhdetason avulla.