Markkinakartoituksen oikeussisältö julkisissa hankinnoissa

Abstract

Lain julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016, hankintalaki) 65 § ja 66 §:ssä säädetään EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa hankinnan valmisteluvaiheessa suoritettavasta markkinakartoituksesta. Markkinakartoitusta koskevat säädökset ovat yleistasoisia eivätkä määrittele käsitettä tyhjentävästi, jonka takia sen merkitystä tai käytännön vaikutusta hankintaprosessiin on haastava selvittää lakitekstin tai lain esitöiden perusteella. Tämä tutkimuksen tavoitteena on selvittää hankintayksikön lainkäyttötilanteissa relevantteja oikeuslähteitä hyödyntäen millaisia velvoitteita ja oikeuksia hankintayksiköllä on markkinakartoitusta suorittaessa ja mikä markkinakartoituksen suhde on muuhun hankintalainsäädäntöön. Tutkimuksessa käsitellään myös meneillään olevan hankintalain uudistamishankkeen vaikutuksia markkinakartoitukseen.

Tutkielman metodina on käytännöllinen lainoppi. Markkinakartoituksen oikeussisältöä pyritään systematisoimaan käyttämällä mahdollisimman laajasti erilaisia oikeuslähteitä, joiden avulla voidaan ymmärtää säädöksien tavoitteita ja käytännön vaikutuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti EU-tason ja kansallisen tason lainsäädäntöä ja erityisesti markkinaoikeuden tuomioistuinratkaisuja.

Tutkimus jakautuu kolmeen käsittelyosaan. Toisessa luvussa käsitellään laajasti markkinakartoitusta koskevien säädöksien sanamuotojen merkitystä hyödyntämällä sanamuodon tulkintaa, valmistelumateriaaleja ja muita lähteitä sekä tarkastellaan muita hankintalainsäädännön säädöksiä, joilla on yhteys markkinakartoitukseen. Kolmannessa luvussa käsitellään oikeustapauksia, joissa hankintayksikön tekemä markkinakartoitus on ollut merkittävässä roolissa tai jotka toimivat tulkintaohjeina markkinakartoituksia koskevien säädöksien tulkintaan. Neljännessä luvussa käsitellään vuoden 2025 alussa julkaistua hankintalain uudistamista varten käsittelevän työryhmän mietintö markkinakartoitusta koskevien ehdotusten osin ja käsitellään niiden suhdetta muualla tutkimuksessa tehtyihin havaintoihin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että markkinakartoitusta koskevat oikeuslähteet ovat hyvin hajanaisia ja tulkinnanvaraisia. Markkinakartoitusta koskevien säädöksien soveltamisessa on huomattavasti oikeudellista epävarmuutta puutteellisten oikeusohjeiden seurauksena. Markkinakartoitusten käyttöasteen lisääminen on kuitenkin ensimmäistä kertaa säädöksien lisäämisen jälkeen lainsäätäjän tavoitteena, joka voi korostaa tutkimuksessa nostettuja ongelmia entisestään.