Naisten tekemä parisuhdeväkivalta

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia määritelmiä ja selityksiä naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta ilmenee vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Tutkielmassa tarkastellaan naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta ilmenevien määritelmien ja selityksien myötä myös ilmenevien käsitysten vaikutusta naisten tekemän parisuhdeväkivaltailmiön tunnistamiseen. Tutkielmassa tutkimusmenetelmänä on narratiivinen kirjallisuuskatsaus.

Tutkielman aihetta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä, joka painottaa sosiaalisen todellisuuden syntymistä ja rakentumista vuorovaikutuksessa sekä jaetuissa merkityksissä. Sen lisäksi tutkielman keskeisinä käsitteinä on määritelty parisuhdeväkivalta ja sen lähikäsitteet, sukupuolistunut väkivalta ja sukupuoliroolit sekä sallittu, toivottu ja odotettu naiseus. Tutkielman aineistona on kymmenen kansainvälistä, vertaisarvioitua julkaisua. Aineiston analyysitapa on teoriaohjaava sisällönanalyyttinen teemoittelu.

Tutkielman tulokset osoittavat, että naisten tekemän parisuhdeväkivallan keskeisiä ilmenemismuotoja ovat vastavuoroinen väkivalta, vastarintaväkivalta ja patologinen väkivalta. Naisten tekemän parisuhdeväkivallan muodot painottavat muita selittäviä tekijöitä parisuhdeväkivallassa kuin naista itseään väkivaltaan pystyvänä toimijana. Naisten tekemää parisuhdeväkivaltaa pyritään selittämään arvioimalla väkivallan vakavuutta sekä tarkastelemalla aikaisempien elämänkokemusten vaikutusta naisten väkivaltaiseen käyttäytymiseen parisuhteissa. Ilmiön tunnistamisen haasteita vahvistavat käsitykset perustuvat stereotyyppisiin nais- ja mieskäsityksiin. Stereotyyppiset sukupuolikäsitykset näkyvät palveluissa ja niissä työskentelevien ammattilaisten kyvyssä tunnistaa naista parisuhdeväkivallan tekijänä ja miestä parisuhdeväkivallan uhrina.

Tavat jäsentää naisten tekemää parisuhdeväkivaltaa ohjaavat ilmiön ymmärtämistä kokonaisuudessaan. Naisten tekemän parisuhdeväkivallan selittäminen rajatuilla käsityksillä ja stereotypioiden ohjaamana vaikuttaa siihen, miten parisuhdeväkivaltaa tehneitä naisia ja parisuhdeväkivaltaa kokeneita miehiä kohdataan palveluissa. Naisten tekemän väkivallan pitäminen esimerkiksi pelkästään itsepuolustuksena luo suppean käsityksen, jossa naisten aggression laajuutta ei nähdä ja miesten parisuhdeväkivallan uhrikokemukset sivuutetaan. Tällaiset tavat selittää naisten tekemää parisuhdeväkivaltaa voivat lisätä tai vähätellä tekijän vastuuta väkivallan teossa ja sen myötä vaikuttaa niin väkivallan tekijän kuin kokijan avun saamiseen sekä siihen, miten ilmiöstä rakennetaan tietoa. Tutkielma tuottaa tietoa naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta, jota voi hyödyntää jatkotutkimuksissa sekä käytännön työssä sosiaali- ja auttamispalveluissa.