Työhyvinvointi etä- ja lähityössä: Työn voimavaroja ja vaatimuksia tietotyössä

Abstract

Työhyvinvointi on keskeinen osa yritysten sosiaalista vastuuta, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia yksilöiden, organisaatioiden ja yhteiskunnan tasolla. Koronapandemian aikana etätöiden tekeminen yleistyi, ja pandemian jälkeisessä ajassa monissa organisaatioissa etä- ja joustotyökäytännöt ovat vasta muodostumassa. Työhyvinvointia etätyössä on tutkittu erityisesti pandemian aikana, ja tulokset etätyön vaikutuksista työhyvinvoinnille ovat osin ristiriitaisia. Tarve työhyvinvoinnin tutkimiselle etä- ja lähityössä pandemian jälkeisessä ajassa on tunnistettu, ja tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia työhyvinvointia tukevia ja haastavia tekijöitä lähi- ja etätyössä on. Tarkoituksena oli myös ymmärtää, miten lähi- ja etätyötä voidaan työhyvinvoinnin kannalta optimaalisella tavalla yhdistää.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään työn vaatimusten ja voimavarojen teoriaa, jonka mukaan työhön liittyvät olosuhteet voidaan jakaa vaatimuksiin ja voimavaroihin. Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kohdeyritys Despro Engineering Oy:n henkilöstöä heidän kokemuksistaan työhyvinvointiin etä- ja lähityön konteksteissa liittyen. Haastateltavat työskentelivät erilaisissa rooleissa kohdeyrityksessä, ja kaikki heistä tekivät sekä lähi- että etätöitä. Lähi- ja etätyön suhde haastateltavien välillä vaihteli merkittävästi, sillä he saivat itse valita, mistä tekevät töitä. Tämä mahdollisti monipuolisten näkökulmien esiin tuomisen haastatteluissa. Aineisto analysoitiin laadullista teoriaohjaavaa ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Analyysissa hyödynnettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia, ja työhyvinvointia haastavat vaatimukset ja sitä tukevat voimavarat käsiteltiin erikseen etä- ja lähityön konteksteissa. Lähi- ja etätyön yhdistämistä analysoidessa toteutettiin toinen analyysikierros, jossa yhdistettiin aiemmin analyysissa tunnistettuja tekijöitä ja aineistolähtöistä analyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalisiin suhteisiin, työtä koskeviin vaikutusmahdollisuuksiin ja kuormitukseen liittyvät tekijät tukevat tai heikentävät työhyvinvointia riippumatta siitä, missä työtä tehdään. Nämä tekijät kuitenkin korostuvat ja näyttäytyvät osin eri tavoin lähi- ja etätyössä. Tuloksissa tunnistettiin lähi- ja etätyölle tyypillisiä, toisistaan erillisiä voimavaroja ja vaatimuksia. Esimerkiksi etätyössä työrauhan ja lähityössä kasvokkaisten kohtaamisten tunnistettiin tukevan työhyvinvointia merkittävästi. Etätyössä kohtaamisten puutteen ja lähityössä työympäristöön liittyvien haasteiden tunnistettiin heikentävän työhyvinvointia. Etä- ja lähityön yhdistämisessä joustavuuden ja omaa työtä koskevien vaikutusmahdollisuuksien roolit tunnistettiin työhyvinvoinnin kannalta merkittäviksi.

Johtopäätöksinä todetaan, että työhyvinvoinnin kannalta merkitykselliset tekijät vaihtelevat muun muassa työnkuvan, yksilöllisten tekijöiden, tiimin ja elämäntilanteen mukaan, minkä takia standardoidut ratkaisut esimerkiksi työn teon paikan suhteen eivät sovi kaikille. Työhyvinvoinnin kannalta optimaalisessa tilanteessa työn vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa, ja useassa tapauksessa lähi- ja etätyön yhdistäminen tasapainottaa työn vaatimuksia ja voimavaroja. Yksilöllisten tilanteiden huomioiminen on kuitenkin tärkeää, ja toimivia käytäntöjä on kehitettävä työntekijöiden ja koko organisaation yhteistyössä.

Kokonaisuudessaan tämä työ lisää ymmärrystä siitä, mitkä tekijät ovat työhyvinvoinnin kannalta etä- ja lähityössä merkityksellisiä, ja mitä etä- ja lähityön yhdistämisessä on työhyvinvoinnin näkökulmasta huomioitava. Koska tutkimuksen aineisto on kerätty vain yhdestä yrityksestä, tuloksia on tulkittava kontekstissaan eikä liiallisia yleistyksiä voi tehdä. Käytännössä tutkimustuloksia voidaan kohdeyrityksessä hyödyntää päätöksenteon tukena etä- ja lähityökäytäntöjen sekä työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyen. Työhyvinvointi etä- ja lähityössä sekä se, miten työhyvinvointia voidaan parhaiten tukea erilaisissa ympäristöissä työelämän muutokset huomioiden, ovat tärkeitä tutkimuskohteita myös jatkossa.