Uhri, selviytyjä vai ikoni? : Median antamat roolit Gisèle Pelicot’n tapauksessa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin, millaisia rooleja mediassa annetaan seksuaaliväkivaltaa kokeneelle Gisèle Pelicot’lle, sekä millaisia yhteiskunnallisia merkityksiä nämä roolit välittävät. Tutkimusaineisto koostui suomen- ja englanninkielisestä uutisoinnista Pelicot’n tapauksesta.

Viitekehyksenä toimi Robert Entmanin kehystämisteoria, jonka avulla tarkastellaan, miten viestintäprosessit muokkaavat esittämiään yksilöitä tai ilmiöitä valitsemalla ja painottamalla tiettyjä näkökulmia. Tutkimus toteutettiin diskurssianalyysin keinoin, jossa analysoidaan kielenkäyttöä ja sen kautta tuotettuja ja ylläpidettyjä yhteiskunnallisia käsityksiä.

Tulosten perusteella median tuottamat roolit voitiin jakaa kolmeen pääluokkaan: uhrin, selviytyjän ja voimaannuttavan esikuvan rooleihin. Uhrin roolissa korostui haavoittuvuus ja heikko toimijuus; selviytyjän roolissa puolestaan aktiivinen selviytyminen ja toipuminen. Voimaannuttavan esikuvan rooli nosti Pelicot’n yhteiskunnallisen muutoksen symboliksi ja seksuaaliväkivallan vastaisen taistelun ikoniksi. Nämä roolit välittivät erilaisia yhteiskunnallisia teemoja: uhrin rooli saattoi vahvistaa käsitystä seksuaaliväkivallan kokijoista passiivisina, selviytyjän rooli toi esiin trauman ja toipumisen kysymyksiä, ja voimaannuttava esikuva liitti tapauksen laajempaan keskusteluun esimerkiksi sukupuolistuneesta väkivallasta.

Median tuottamilla rooleilla on merkittävä vaikutus siihen, miten seksuaaliväkivallan kokijoita – ja ilmiötä laajemmin – esitetään julkisuudessa. Tutkimuksen perusteella hallitsevaksi muodostui voimaannuttavan esikuvan rooli, mikä voi kertoa kulttuurisesta muutoksesta: media ei painota enää vain uhrikuvauksia, vaan korostaa toimijuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Tämä kehitys voi heijastaa laajempaa muutosta siinä, miten seksuaaliväkivaltaa kokevia nähdään – ei pelkästään uhreina, vaan myös aktiivisina toimijoina.