Elintason kehitys 2000-luvun Suomessa: Kahden aineiston kvantitatiivinen analyysi kokemuksista ja odotuksista

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan suomalaisten elintasokokemuksia ja elintason kehitykseen liittyviä odotuksia vuosina 2004 ja 2019. Lisäksi tarkastellaan, onko sosiodemografisilla tekijöillä, kuten iällä, sukupuolella ja koulutustasolla yhteyttä koettuun elintasoon tai siihen liittyviin odotuksiin. Elintasolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa monien tekijöiden summaa, jonka muodostavat yksilön taloudellinen tilanne, ammatillinen ja sosiaalinen asema, osaaminen ja koulutus, kulutusmahdollisuudet sekä yleinen hyvinvointi. Suomalaisten kokemuksia ja odotuksia elintasonsa suhteen on syytä tarkastella, sillä ne heijastuvat kotitalouksien taloudelliseen käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Kotitalouksien muodostama yksityinen kulutus on merkittävä osa koko kansantalouden toimintaa, joten ei ole yhdentekevää, millaiseksi elintaso yhteiskunnassa koetaan ja millaiseksi sen tulevaisuuden kehitys arvioidaan. Aineistona toimii kaksi kyselytutkimusta: FSD3170 Suomi 2004: Kulutus ja elämäntapa uuden vuosituhannen vaihteessa ja FSD3766 Suomi 2019: Kulutus ja elämäntapa. Elintasokokemuksen ja -odotuksien jakaumat esitetään frekvenssejä kuvaavien pylväskuvioiden avulla. Taustamuuttujien eli vastaajan sukupuolen, iän ja koulutustason yhteyttä elintasokokemukseen ja elintason kehittymiseen liittyviin odotuksiin tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja khiin neliö -testin avulla. Yhteyden tilastollinen merkitsevyys esitetään khiin neliö -testin p-arvona. Tulokset viittaavat siihen, että elintaso koettiin yleisesti paremmaksi vuonna 2019 kuin vuonna 2004. Toisaalta odotukset elintason tulevaisuuden kehittymisen suhteen olivat muuttuneet varovaisempaan suuntaan vertailuajankohtien välillä. Sosiodemografisten tekijöiden eli taustamuuttujien osalta vastaajan iällä ja koulutustasolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys koettuun elintasoon kysymyshetkellä sekä sen tulevaisuuden odotuksiin. Kumpanakin ajankohtana elintaso koettiin hyväksi useimmiten 31–50-vuotiaiden vastaajien ikäryhmässä ja optimistisimmin elintasonsa tulevaisuuteen suhtautuivat alle 30-vuotiaat. Korkeakoulutetut kokivat elintasonsa useammin hyväksi kuin ei-korkeakoulutetut sekä myös odottivat elintasonsa olevan tulevaisuudessa ainakin hieman parempi, kun taas suurin osa ei-korkeakoulutetuista arvioi elintasonsa pysyvän samana seuraavat viisi vuotta. Vastaajan sukupuolen ja elintasokokemuksen ja odotuksien välillä ei ilmennyt merkitsevää yhteyttä. Yhtenä syynä muutokselle elintasokokemuksissa ja odotuksissa voivat olla kansallisen ja kansainvälisen talouden suhdanteet. Maailmanlaajuisen talouskasvun odotettiin vuosituhannen alkupuolella jatkavan käynnissä olevaa kasvuaan, mutta vuotta 2019 edeltävinä aikoina suunta oli ollut hiipumaan päin ja epävarmuus oli lisääntynyt. Iän vaikutus elintason kokemukseen ja odotuksiin selittyy todennäköisesti työelämään sijoittumisen kautta. Korkeampi koulutustaso puolestaan lisää yleensä tulotasoa sekä työllisyysmahdollisuuksia, jotka todennäköisesti lisäävät positiivista suhtautumista omaan elintasoon niin nykyhetkessä kuin tulevaisuudessakin. Elintasotyytyväisyydellä on merkittävä vaikutus kokonaisvaltaiseen elämäntyytyväisyyteen yksilötasolla sekä taloudelliseen käyttäytymiseen yhteiskunnallisella tasolla. Elintasokokemus muodostuu monista tekijöistä, joiden vaikutuksia on syytä tutkia ja ottaa huomioon mm. poliittisessa päätöksenteossa.