Varautumiskoulutus kuntien resilienssin ilmentäjänä

Abstract

Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta on keskeistä, että yhteiskunnan eri toimijat huolehtivat oman toimintakykynsä ylläpidosta esimerkiksi yhteiskunnan toimintoja uhkaavien häiriötilanteiden varalta. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista varautumista, johon myös kunnat ovat lainsäädännönkin puitteissa velvoitettuja. Kuntien varautumiskyky viestii isossa kuvassa myös niiden resilienssistä eli kriisinkestävyydestä, jota kunnat voivat vahvistaa erilaisten varautumisen toimenpiteiden avulla. Kuntien henkilöstölle kohdennettava koulutus on näistä toimenpiteistä yksi.

Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten kuntien varautumiskoulutuksen ja sen perusteella rakentuvan kuntaorganisaation resilienssin välistä yhteyttä. Päätutkimuskysymyksenä tutkimuksessa toimi seuraava: Miten suomalaisten kuntien varautumiskoulutus ilmentää siihen pohjautuvaa kuntaorganisaation resilienssiä? Tämän tukena hyödynnettiin kahta alakysymystä: Miten varautumiskoulutusta toteutetaan käytännön tasolla suomalaissa kunnissa? Minkälaisia haasteita ja kehityskohteita kuntien varautumiskoulutuksessa tunnistetaan? Tutkimusaineisto koostui viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulokset osoittivat, että erityisesti kuntien ulkopuolisten toimijoiden järjestämään varautumiskoulutukseen ollaan pääasiassa tyytyväisiä, mutta samalla koulutuksessa tunnistetaan jatkon kannalta keskeisiä kehityskohteita. Kunnissa toivotaan muun muassa koulutussisältöjen tarkentamista, käytännön harjoittelun ja oppimisen kehittämistä sekä yhteiskunnallista koordinointia ja tukea koulutuksen järjestämiseen. Kuntien resurssihaasteet sekä yksilöiden vajavainen ymmärrys vaikeuttavat varautumiskoulutuksen järjestämistä sekä siihen osallistumista.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että tämänhetkinen varautumiskoulutus rakentaa suhteellisen vakaata pohjaa kuntien resilienssille, vaikkakin samaan aikaan se on tulkittavissa myös jatkuvasti muuttuvaksi ja kehittyväksi prosessiksi. On kuitenkin tiedostettava, että varautumiskoulutuksella on vaikea tavoitella ihanteellista resilienssiä, sillä varautumiskoulutus ja resilienssi ovat myös hyvin tulkinnallisia kokonaisuuksia. Tutkimus tarjoaa mahdollisia jatkotutkimuskohteita syventämään varautumiskoulutuksen tutkimusta esimerkiksi yksilöllisten näkökulmien tai case-tutkimuksen muodossa.