Suomalainen urheilujournalismi paraurheilun näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten ableistinen näkökulma on esillä suomalaisessa urheilujournalismissa, ja erityisesti sitä, miten suomalainen urheilujournalismi representoi eli esittää vammaisuutta ja urheilijuutta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia diskursseja paraurheilijoista esitettiin Ylen ja Ilta-Sanomien artikkeleissa Pariisin 2024 paralympialaisten aikana ja miten suomalaisen urheilujournalismin esittämät diskurssit paraurheilijoista vertautuvat heidän omiin käsityksiinsä paraurheilusta. Suomalaisen urheilujournalismin tutkiminen paraurheilun näkökulmasta on tärkeää, koska urheilu vaikuttaa yhteiskuntaan ja yhteiskunta vaikuttaa urheiluun median välityksellä. Mitä tietoisemmiksi paraurheilijoiden representaatiosta tullaan, sitä realistisemmaksi sitä on mahdollista muuttaa.

Tutkielman taustalla on ajatus urheilujournalismin ableistisesta eli vammattomia ihmisiä suosivasta asenteesta. Koska tutkielman luonne on kriittinen, siinä hyödynnetään Frankfurtin koulukunnan kehittämää kriittistä teoriaa, jolla tarkoitetaan yhteiskuntaa, erityisesti yhteiskunnan vakiintuneita valtarakenteita, kuten ableismia, kritisoivia teorioita. Kriittisen teorian lisäksi tutkielmassa hyödynnetään journalistiikan tutkijoiden McCombsin ja Shaw’n kehittämää agenda setting -teoriaa, joka perustuu kieleen, valtaan ja keskeisyyteen, mikä on olennainen osa myös paraurheilua käsittelevää urheilujournalismia.

Tutkielman aineisto koostuu kahdesta osasta: noin viidestäkymmenestä Ylen ja Ilta-Sanomien paraurheilijoihin keskittyvästä artikkelista eli henkilökuvasta sekä kolmen paraurheilijan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Artikkeliaineistoa analysoitiin kriittisellä diskurssianalyysillä, jonka avulla on mahdollista tutkia kielen merkitystä sosiaalisen todellisuuden rakentamisessa ja valtasuhteiden ylläpitämisessä. Haastatteluaineistoa puolestaan analysoitiin teemoittelulla, jonka avulla on mahdollista tunnistaa tutkimuksen kannalta tärkeitä kokonaisuuksia.

Tutkimuksen perusteella paraurheilijoita esitetään suomalaisessa urheilujournalismissa urheilijan, kotipaikan, potilaan, läheisen ja tunteilijan diskurssien avulla. Vaikka paraurheilua koskeva suomalainen urheilujournalismi on ottamassa askeleita kohti neutraalimpaa ja tasa-arvoisempaa uutisointia, se ei ole vielä ongelmatonta – se tuottaa edelleen ableistista näkökulmaa, ja sillä olisi parantamisen varaa niin paraurheilu-uutisoinnin määrässä kuin paraurheilu-uutisoinnin laadussa.