DEMPE-toimintoarviointi siirtohinnoittelussa
Korhonen, Lauri (2025)
Korhonen, Lauri
2025
Kauppatieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504294421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504294421
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan DEMPE-toimintoarvioinnin tekemistä siirtohinnoittelussa. Kyse on aineettomille ominaisesta osasta etuyhteystoimien toimintoarviointia. DEMPE-toimintoarvioinnissa aineettoman arvon muodostumista tarkastellaan viiden eri osa-alueen, niin sanottujen DEMPE-toimintojen, eli kehittämisen, parantamisen, ylläpidon, suojaamisen ja hyödyntämisen kautta. Aineettomat ovat monen kansainvälisen konsernin liiketoiminnan arvokkain varallisuuserä, ja aineettomia on perinteisesti käytetty yhtenä monikansallisten konsernien verosuunnittelukeinona. Aineettomat olivat yksi OECD:n sekä G20-maiden veropohjien rapautumiseen ja voiton siirtoon keskittyvän BEPS-projektin erityisistä huolenaiheista. Projektin seurauksena DEMPE-toimintoarviointi lisättiin osaksi OECD:n siirtohinnoitteluohjeita. DEMPE-toimintoarvioinnin avulla pyritään selvittämään, miten aineettomien tuotto-oikeus ja siten verotettava tulo jakaantuisi markkinaehtoisessa tilanteessa.
Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten DEMPE-toimintoarviointi tehdään, ja mitä erityiskysymyksiä DEMPE-toimintoarvioinnin tekemiseen liittyy. Tutkimuksessa lisäksi tarkastellaan, miten DEMPE-toimintoarvioinnin tulokset tulee ottaa huomioon aineettoman tuotto-oikeuden jakaantumisessa, ja miten DEMPE-toimintoarviointi näkyy yrityksen siirtohinnoittelumenettelyssä. Tutkimus on lainopillinen, ja tutkimuskysymyksiin vastataan jäsentelemällä siirtohinnoittelun eri oikeuslähteitä ja esittämällä niistä normi- ja tulkintakannanottoja.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytetään OECD:n siirtohinnoitteluohjeita, joihin ohjeistus DEMPE-toimintoarvioinnin tekemisestä lisättiin vuonna 2017 julkaistussa päivityksessä. Siirtohinnoitteluohjeiden lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään muun ohella oikeuskirjallisuudessa esitettyjä tulkintoja. Tutkimuksessa havaittiin, että oikeuskäytäntöä on saatavilla aihepiiristä vain rajatusti, sillä siirtohinnoitteluohjeiden ajallisen ulottuvuuden takia lisäystä ei olla hyväksytty sovellettavaksi takautuvasti tilikausina ennen siirtohinnoitteluohjeiden päivitystä.
Tutkimuksessa havaittiin DEMPE-toimintoarviointia koskevan ohjeistuksen olevan ajoittain epäselvää, ja soveltamisen usein subjektiivista. Ongelmien arvioidaan johtavan tulkintaeroavaisuuksiin ja sitä kautta siirtohinnoittelukiistoihin. Toimintoarvioinnin erityiskysymysten toivotaan tulevaisuudessa selkeytyvän oikeuskäytännön sekä tarkemman ohjeistuksen kautta.
Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten DEMPE-toimintoarviointi tehdään, ja mitä erityiskysymyksiä DEMPE-toimintoarvioinnin tekemiseen liittyy. Tutkimuksessa lisäksi tarkastellaan, miten DEMPE-toimintoarvioinnin tulokset tulee ottaa huomioon aineettoman tuotto-oikeuden jakaantumisessa, ja miten DEMPE-toimintoarviointi näkyy yrityksen siirtohinnoittelumenettelyssä. Tutkimus on lainopillinen, ja tutkimuskysymyksiin vastataan jäsentelemällä siirtohinnoittelun eri oikeuslähteitä ja esittämällä niistä normi- ja tulkintakannanottoja.
Tutkimuksen keskeisenä aineistona käytetään OECD:n siirtohinnoitteluohjeita, joihin ohjeistus DEMPE-toimintoarvioinnin tekemisestä lisättiin vuonna 2017 julkaistussa päivityksessä. Siirtohinnoitteluohjeiden lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään muun ohella oikeuskirjallisuudessa esitettyjä tulkintoja. Tutkimuksessa havaittiin, että oikeuskäytäntöä on saatavilla aihepiiristä vain rajatusti, sillä siirtohinnoitteluohjeiden ajallisen ulottuvuuden takia lisäystä ei olla hyväksytty sovellettavaksi takautuvasti tilikausina ennen siirtohinnoitteluohjeiden päivitystä.
Tutkimuksessa havaittiin DEMPE-toimintoarviointia koskevan ohjeistuksen olevan ajoittain epäselvää, ja soveltamisen usein subjektiivista. Ongelmien arvioidaan johtavan tulkintaeroavaisuuksiin ja sitä kautta siirtohinnoittelukiistoihin. Toimintoarvioinnin erityiskysymysten toivotaan tulevaisuudessa selkeytyvän oikeuskäytännön sekä tarkemman ohjeistuksen kautta.