Sosiaalisen median algoritmien vaikutus nuorten yksinäisyyteen

Abstract

Sosiaalisen median alustat väittävät, että heidän algoritminsa tukevat sosiaalisia suhteita. Tänä päivänä sosiaalinen media on oleellinen osa nuorten jokapäiväistä elämää. Nuoret viettävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa päivittäin, mutta ovat silti entistä yksinäisempiä. Sosiaalisen median alustojen väitteiden ja todellisten vaikutusten välillä näyttäisi olevan ristiriita. Tämä tutkielma tutkii yksinäisyyden ja sosiaalisen median algoritmien yhteyksiä ja vastaa kysymykseen ”Voidaanko sosiaalisen median algoritmeja pitää osatekijänä nuorten kasvavaan yksinäisyyteen?”. Tutkielman tutkimusmenetelmänä toimii kirjallisuuskatsaus. Algoritmit vaikuttavat kaikkeen, mitä käyttäjä näkee sosiaalisessa mediassa. Niiden tarkoituksena on pitää käyttäjä alustalla niin kauan kuin mahdollista. Tämä johtuu siitä, että sosiaalisen median alustat saavat tuottonsa pääaisassa mainonnan avulla ja mitä kauemmin käyttäjä viettää aikaa alustalla, sitä arvokkaampi tämä on mainostajille. Algoritmit tekevät myös sosiaalisesta mediasta addiktoivan ja luovat filtterikuplia, eli personoituja mediaympäristöjä. Tutkielman päähavainto on, että aihe vaatii lisää tutkimusta ja on kompleksinen yhdistelmä erilaisia tekijöitä. Mitä nuorempia käyttäjät ovat ja mitä enemmän aikaa he käyttävät sosiaalisessa mediassa, sitä yksinäisemmäksi he tuntevat itsensä. Lisäksi käytön laadulla (eli passiivisella tai aktiivisella käytöllä) ja yksilöllisillä ominaisuuksilla vaikuttaisi olevan suurin vaikutus lopputulemiin. Passiivinen käyttö lisää yksinäisyyttä, kun taas aktiivinen vähentää sitä. Yksilöllisillä ominaisuuksilla on taas merkitystä siihen, miten käyttäjä on vuorovaikutuksessa sosiaalisen median kanssa. Käytön määrään liittyy puolestaan muun muassa sosiaalisten suhteiden kompensoiminen sosiaalisella medialla ja addiktio sosiaaliseen mediaan. Kuitenkin sosiaalisella medialla on myös positiiviset puolensa. Sen avulla pystyy pitämään yhteyttä ystäviin, luomaan ihmissuhteita ja rentoutumaan pitkän päivän jälkeen. Algoritmit auttavat myös hallitsemaan informaatiotulvaa. Positiiviset ja negatiiviset vaikutukset näyttäisivät olevan olemassa rinnakkain. Algoritmien syyttäminen ainoana tekijänä nuorten kasvavaan yksinäisyyteen vaikuttaisi siis olevan perusteetonta.