Eläinten utopia ja kategorioita rikkovat eläinhahmot Aura Koiviston romaanissa Harhamat

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen Aura Koiviston Romaania Harhamat (2023) posthumanismin sekä utopian lajiteorian näkökulmasta. Pääasiallisena teoriakehyksenä tutkimukseni sijoittuu kriittisen eläintutkimuksen kentälle. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, kuinka Harhamien utopia ja kategorioita rikkovat eläinhahmot pyrkivät parantamaan toislajisten eläinten asemaa kyseenalaistamalla toislajisten eläinten ihmiselle alisteisen aseman. Pyrin tekstianalyysilla tuomaan esiin, kuinka Harhamat osoittaa länsimaalaisessa yhteiskunnassa vallitsevan ihmis-eläin-erottelun ongelmallisuuden ja purkaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa. Koska kirjallisuudentutkimuksessa kriittinen eläintutkimus keskittyy yleensä todellisten eläinten esityksiin, tutkielmani kokeilee, millaisia tuloksia voidaan saada tutkimalla kriittisen eläintutkimuksen näkökulmasta fantasiaeläimiä.

Harhamat on spekulatiivisen fiktion ja tendenssiromaanin piirteitä saava kertomus naisesta, joka muuttaa syrjäiseen metsän kolkkaan asumaan ja löytää sieltä monilajisen kimeerien yhteisön. Paikassa asuvat kimeerit kutsuvat metsää Aberraniaksi. Kimeereissä yhdistyy eri eläinlajien piirteitä, pääasiassa ihminen ja jonkin toisen lajin eläin. Aberraniassa eläimet elävät ideaaleissa olosuhteissa ilman väkivaltaa ja hierarkioita. Aberranian idealisoitu yhteisökuvaus kiinnittää kertomuksen utopian lajiin.

Analysoin Harhamien utopian lajipiirteitä ja tuon esiin, kuinka kertomuksesta löytyy utopialle tyypillisiä konventioita, kuten minäkertoja, joka saapuu ulkopuolisena vieraaseen paikkaan; opas, joka selittää yhteisön toimintaperiaatteita; sekä keskustelu kertojan ja utopian asukkaiden kanssa, joka kyseenalaistaa normeja ja herättää uusia näkökulmia. Yhdistän Harhamien utopian pastoraali-perinteeseen, sillä se ei visioi ideaalia elämää teknologian, ihmisen rationaalisuuden ja tämän avulla monimutkaisten organisaatioiden rakentamisen varaan, vaan esittää onnellisen elämän löytyvän luontoharmoniasta. Kuvitteellinen maa, jossa lihansyönti on myrkyllistä ja kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, asettuu vastakkain todellista yhteiskuntaa ja paljastaa sen epäkohtia – näin kertomus kritisoi yhteiskuntamme nykyistä kapitalistista ja toislajisia eläimiä vahingoittavaa järjestelmää.

Tarkastelen Harhamien kimeerihahmoja arvioiden kriittisesti niiden antropomorfisointia sekä tapoja purkaa ihmisen ja toislajisen eläimen välistä rajaa. Tulkitsen, etteivät kimeerihahmot pyri esittämään allegorisesti ihmistä, mutta hahmot eivät myöskään pyrki täysin imitoimaan toislajisia eläimiä. Kimeerihahmoissa yhdistyvät niin ihmisen kuin toislajisten eläinten piirteet, minkä tulkitsen pyrkivän tuomaan ihmistä ja toislajista eläintä lähemmäs toisiaan ja purkamaan lajirajaa. Näen, että Harhamissa kimeerit edustavat toislajisia eläimiä sekä ei-inhimillisyyttä tuoden näin esille inhimillisestä poikkeavaa kokemusmaailmaa.

Tuon esiin kimeerihahmojen konkreettisen tulkitsemisen ohelle toisen tulkintamahdollisuuden, jossa Aberrania on tulkittavissa utopialle tyypillisesti uneksi ja kimeerit päähenkilön sisäisen ajatusprosessin allegorioiksi. Kertomuksessa on viitteitä kertojan epäluotettavuudesta, mikä ohjaa tulkintaan kertojan uneksimisesta. Kertoja kamppailee läpi kertomuksen kuuluvuuden ja kuulumattomuuden kanssa; hän ei koe itseään ihmiseksi muttei toislajiseksi eläimeksikään. Aberraniasta hän löytää henkisen turvapaikkansa, mutta toive sulautumisesta luontoon ei käy kitkattomasti. Esitänkin, että päähenkilökertoja työstää sisäisiä ristiriitojaan unimatkallaan Aberraniaan kimeerihahmojen kautta. Unimatka käsittelee esteitä, joiden ylipääsemistä ihmisen ja eläimen rajan rikkominen edellyttää.

Tutkimukseni osoittaa, että kriittistä eläintutkimusta voidaan tehdä myös tutkittaessa spekulatiivista fiktiota, jonka eläinhahmot eivät esitä todellisia eläimiä. Fantasian elementit osoittautuvat hedelmällisiksi keinoiksi esittää kritiikkiä toislajisten eläinten asemaa kohtaan ja herättää kysymyksiä ihmisen suhteesta eläimeen. Harhamien visioima utopia on poikkeuksellinen, sillä se ottaa huomioon toislajiset eläimet. Samalla se nostaa esiin ja kiinnittää huomion antroposentrisiin ajatusmalleihin ja ohjaa niistä irti päästämiseen. Visiollaan Harhamat kannustaa lukijoitaan tavoittelemaan maailmaa, jossa kaikki eläimet voisivat olla tasa-arvoisia.