Liuennut mieli ja sumea tajunta: Tajunnankuvaus alkoholismiteeman rakentajana Douglas Stuartin romaanissa Shuggie Bain

Abstract

Tutkielmani käsittelee romaanikirjallisuudessa aiheen ja teeman tasolla ilmenevän alkoholismin ja tajunnankuvauksen suhdetta. Tarkastelen, miten Douglas Stuartin romaanissa Shuggie Bain (2020) rakennetaan kuvaa alkoholismista yhteiskunnallisena ilmiönä tajunnankuvauksen keinoin. Tutkielmani teoriapohja ja käsitteistö on narratologista ja pohjaa vahvasti aiempaan kirjallisten tajuntojen tutkimukseen. Hyödynnän erityisesti psykokerronnan ja vapaan epäsuoran esityksen kaltaisia, tajunnankuvauksen moodeja koskevia käsitteitä (Cohn 1978/1983). Lisäksi nojaan tekstianalyysissani Monika Fludernikin (1996) kehittämään kokemuksellisuuden käsitteeseen sekä kirjallisuudessa esiintyvän hypoteettisen puheen tutkimukseen (Fludernik 1996; 2010; Karttunen 2015).

Alkoholismia kaunokirjallisena ja kerronnallisena ilmiönä tutkittu vähän. Koska tutkimusta aiheesta ei juuri ole, pyrin tutkimuksellani paikkaamaan aukkoja alkoholismin ja kertovan fiktion välisten suhteiden tutkimuksessa sekä paikantamaan suuntalinjoja, joita alkoholismin ja kertovan fiktion tutkimus voisi ottaa. Esittelen erityisesti niitä mahdollisuuksia, joita kirjallisten tajunnankuvausten analyysi kaunokirjallisen alkoholismin tutkimukseen tuo. Koska fiktiiviset mielet ovat ainoita, joihin voimme kurkistaa, on fiktiivisten alkoholismiin sairastuneiden mielten tutkimus keino hahmottaa alkoholismista sellaisia piirteitä, jotka muuten jäävät pimentoon.

Shuggie Bain käsittelee nuoren, saman nimisen päähenkilönsä kasvua Glasgow’n laitamilla sijaitsevalla, kunnan ränsistyneiden asuntojen täyttämällä alueella. Alue on työttömyyden, köyhyyden ja päihdeongelmien kyllästämää, ja myös Shuggien lapsuutta varjostavat väkivalta, köyhyys, äidin alkoholismi sekä perheensä hylänneen isän poissaolo. Shuggien lisäksi myös Agnes, Shuggien äiti, nousee romaanin toiseksi päähenkilöksi. Agnesin fokalisaation kautta kerrotut osat keskittyvät kuitenkin lähinnä korostamaan tämän päihdeongelmaa, toteutumattomia haaveita ja Shuggien kasvuympäristön yleistä kurjuutta. Toisaalta Agnesin ja Shuggien suhteen lämpö ja syvyys toimii romaanissa vastapainona ympäröivän maailman kolkolle kylmyydelle ja mahdollistaa myös alkoholismiteeman käsittelyn sellaisella lämmöllä, joka muuten jäisi tavoittamatta.

Shuggie Bain käsittelee alkoholismia erityisesti psykokerronnan ja vapaan epäsuoran esityksen vuorottelun luoman ruumiillisen kokemuksellisuuden korostumisen ja vapaan epäsuoran esityksen keinoin esitetyn hypoteettisen puheen ja ironian kautta. Agnesin tajunnankuvaus nousee keskeiseen asemaan alkoholismin käsittelyssä. Ruumiilliseen kokemuksellisuuteen keskittyminen kutsuu lukijan kuvittelemaan sitä, millaista on olla alkoholisti. Hypoteettinen puhe ja ironia puolestaan luovat kuvaa alkoholismista yhteiskunnallisten olojen aiheuttamana keskittymällä erityisesti Agnesin haavemaailman ja ympäröivän todellisuuden kohtaamattomuuteen. Teoksen kielellinen erikoisuus on suoran esityksen poissaolo. Juovan alkoholistin mieltä ei tavoiteta suoraan, vaan hämärtynyt tajunta esiintyy vain kertojan kuvailemana tai välähdyksenomaisina jaksoina.