Vastuu globaalissa oikeudenmukaisuusteoriassa : Laadullinen tutkimus ilmastopakolaisuudesta Suomen ilmasto- ja kehityspoliittisissa ohjelmissa

Abstract

Tämän Pro gradu -tutkielman aiheena on globaali oikeudenmukaisuus Suomen ilmasto- ja kehityspoliittisissa ohjelmissa, joissa tarkastelen ilmastopakolaisuutta ja sen ulottuvuuksia. Aineistoina käytän Valtioneuvoston vuonna 2023 tuottamaa selontekoa kansallisesta ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030 – Hyvinvointia ja turvallisuutta muuttuvassa ilmastossa, Ulkoministeriön vuoden 2022 Suomen julkisen kansainvälisen ilmastorahoituksen toimeenpanon suunnitelma sekä Ulkoministeriön vuoden 2021 kehityspolitiikan ylivaalikautista selontekoa. Tutkimuskysymykseni ovat 1) millaisia velvollisuuksia kansakunnilla on globaalin oikeudenmukaisuusteorian silmissä pakolaisia ja erityisesti ilmastopakolaisia kohtaan, 2) millainen ilmastopakolaisten asema on kansainvälisesti, ja 3) miten pakolaisuuden ja ilmastonmuutoksen suhde otetaan huomioon Suomen kehitys- ja ilmastopoliittisessa päätöksenteossa sekä miten suomalainen kehitysyhteistyö pyrkii ehkäisemään ilmastopakolaisuuden syntyä.

Tutkielman tavoitteena on luoda uutta tietoa Suomen suhtautumisesta ilmastopakolaisuuteen globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Käytän tutkielman teoriapohjana David Millerin teoriaa globaalista oikeudenmukaisuudesta ja erityisesti kansallisesta vastuusta ja sen roolista suhteessa ilmastopakolaisiin. Tarkastelen myös ilmastopakolaisten asemaa kansainvälisesti ja pureudun termin lailliseen ulottuvuuteen. Koska ilmastopakolaisuus ei ole kansainvälisessä laissa hyväksyttämä termi, ilmiön torjuminen vaatii erilaista lähestymistapaa.

Tutkielman analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Käsittelen viittä aineistolähtöistä teemaa, jotka kuvaavat sitä, miten Suomi ottaa ilmastopakolaisuuden huomioon kehitys- ja ilmastopoliittisessa päätöksenteossa ja miten ilmastopakolaisuuden syntymistä pyritään ennaltaehkäisemään. Teemat ovat oikeudenmukaisuus, kansainväliset suhteet, pakolaisuus, kehitysyhteistyö ja sopeutuminen sekä ennaltaehkäisy ja vaikutukset Suomeen. Kansakuntien velvollisuutena on globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta auttaa haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä mm. sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Lisäksi kansakuntien tulisi sallia ilmastonmuutosta pakenevia henkilöitä territorioilleen, koska näillä henkilöillä ei ole muuta paikkaa mihin paeta. Ilmastopakolaisten asemaa ei ole turvattu kansainvälisellä lainsäädännöllä, mikä vahingoittaa heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista. Suomen kanta seuraa yhtenäistä linjaa muiden globaaliin yhteisöön kuuluvien valtioiden kanssa. Globaali yhteisö kuitenkin velvoittaa Suomea toimimaan globaalin oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi, minkä takia Suomen kehitys- ja ilmastopolitiikka tunnustaa pakolaisuuden ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksena. Aineiston perusteella Suomen kehitysyhteistyö on luonteeltaan ennaltaehkäisevää ja perustuu paikalliseen sopeutumiseen ilmastopakolaisuuden syntymisen ehkäisemiseksi.