Työhyvinvoinnin johtaminen muuttuvassa toimintaympäristössä: Rehtoreiden käsityksiä opettajien työhyvinvoinnista ja kokemuksia työhyvinvoinnin johtamisesta koulussa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä koulujen rehtoreilla on opettajien työhyvinvoinnista, sekä millaisia kokemuksia rehtoreilla on opettajien työhyvinvoinnin tukemisesta. Tavoitteena oli löytää keinoja ja käytänteitä työhyvinvoinnin johtamisen tueksi, ja ymmärtää paremmin sitä kontekstia ja vaikuttavia tekijöitä, missä hyvinvointi koulussa muodostuu. Aihetta lähestyttiin työhyvinvoinnin määrittelemisen ja koulun johtamisen kautta erikseen ja näitä yhdistellen. Lisäksi laajemmassa näkökulmassa tutkimuksessa tarkasteltiin koulua osana yhteiskunnallista kehitystä. Toimintaympäristön muutos haastaa koulun toimintaa, mikä näkyi myös rehtoreiden käsityksissä opettajien työhyvinvoinnista. Opettajien työhyvinvoinnilla on todettu olevan yhteys pedagogisen työn laatuun, minkä takia siihen tulee kiinnittää erityistä huomiota myös koulun johtamisen kontekstissa. Erinomaiseksi koettu lähiesihenkilötyö taas vaikuttaa suuresti työntekijöiden työhyvinvointiin. Rehtorilla voidaan siis todeta olevan merkittävä rooli siinä, miten hyvinvoiva työyhteisö koulussa työskentelee. Työhyvinvointiin ja sen johtamiseen liittyviä tekijöitä tarkastellessa tulisi ottaa huomioon koulun toimintaympäristön kompleksisuus ja sen mukanaan tuomat johtamisen haasteet. Käsityksiä ja kokemuksia tutkittaessa fenomenografia soveltui tämän laadullisen tutkimuksen lähestymistavaksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla. Tutkimukseen osallistui 10 rehtoria, joista kuusi työskenteli alakoulussa ja neljä yhtenäiskoulussa. Kerätty aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin mukaisesti, ja siitä muodostettiin kuvauskategoriajärjestelmä, joka koostui teemoista kategorioineen. Tuloksissa rehtoreiden työhyvinvoinnin käsityksistä näkyi rehtoreiden yhtenevä huoli opettajien kuormitustekijöistä. Vastauksissa nostettiin esille sekä työn vaatimuksia että kuormitustekijöitä, kuitenkin vaatimuksia painottaen. Rehtoreiden kokemuksissa työhyvinvoinnin tukemisesta painottui organisaation rakenteeseen, toimintaan ja olosuhteisiin vaikuttamisen mahdollisuudet. Tulosten perusteella rehtoreilla täytyy olla tietoa työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, mutta myös taitoa tunnistaa näitä tekijöitä sekä yksilön että koko työyhteisön näkökulmasta. Rehtori tarvitsee siis sensitiivisyyttä siinä, että pystyy tunnistamaan työpaikan tarpeita työhyvinvoinnin kannalta. Tämä edellyttää rehtorilta läsnäoloa, avoimuutta ja hyviä vuorovaikutustaitoja, mutta myös halua vaikuttaa ja tehdä tilaa työhyvinvoinnin johtamiselle työssään. Sensitiivisyyden kautta muodostettu näkemys työhyvinvoinnin tilasta työpaikalla konkretisoituu toiminnaksi responsiivisuudella. Tämä tarkoittaa niitä toimia ja keinoja, joilla rehtori lähtee työpaikalla vastaamaan työntekijöiden ja työyhteisön esille nousseisiin tarpeisiin. Se voi olla tulosten perusteella rakenteellista, toiminnallista tai olosuhteisiin vaikuttamista. On hyvä myös rehtorin tiedostaa, että koulun toimintaympäristöön vaikuttavia kaikkia tekijöitä hän ei yksin pysty hallitsemaan. Kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii laajempaa, monitoimijaista yhteistyötä. Laajan yhteistyön, yhteisesti jaettujen merkitysten ja resurssien yhdistämisen kautta voidaan lähteä kompleksista toimintaympäristöä taklaamaan.