”Parempi päästää maahan puna-armeijan kuoro kuin puna-armeija.” : Neuvostoliiton kulttuuridiplomatia Vapaa Sana -lehdessä 1944–1956

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin Neuvostoliiton musikaalista kulttuuridiplomatiaa kylmän sodan ensimmäisellä vuosikymmenellä, noin 1944–1956. Tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa suomalaisen vasemmistolehti Vapaan Sanan kommentointia Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiasta. Tutkimuksessa keskityn erityisesti Suomessa tapahtuneeseen toimintaan, mutta tarkastelen sitä osana laajempaa kylmän sodan kokonaiskuvaa. Pehmeän, kovan ja terävän vallan käsitteet jäsentävät ja syventävät analyysiä. Niiden avulla lehdistökommentoinnista esiin nousevat poliittiset tarkoitusperät asettuvat teoreettiseen kehykseen.

Suomessa kierrätettiin 1940–1950-luvuilla lukumäärältään ja tasoltaan huomattavia taiteilijaryhmiä, joihin kuului maailmanluokan muusikoita ja tanssijoita. Vierailujen taustalla vaikuttivat Neuvostoliiton strategiset tavoitteet, joiden mukaisesti ystävyyttä Suomen kanssa rakennettiin kulttuuridiplomatian keinoin. Taiteilijaryhmien vierailut ajoittuivat usein osuvasti vaaleja edeltävään aikaan. Niiden voi ajatella olleen eräänlainen tehostettu vaalikampanja neuvostomyönteisten poliittisten voimien puolesta. Kiertueiden aikana neuvostotaiteilijoihin liittyvä lehdistökirjoittelu usein lisääntyi.

Tutkielman lopuksi pureudun Neuvostoliiton osalta siihen ideologiseen kokonaisuuteen, joka ohjasi taiteen vapautta ja muotoa suurvallan sisällä. Ideologisilla ja teoreettisilla näkökohdilla on keskeinen merkitys lehdistönkin keskustelun ohjaajana, joten sen taustoittaminen auttaa ymmärtämään keskustelun päälinjoja. Erimielisyydet taiteen vapaudesta ja muodosta auttavat ymmärtämään niitä tekijöitä, jotka ohjasivat neuvostotaiteen suuntaa. Selvittämällä, millaista taiteen piti olla ja millaista se ei saanut olla, keskustelu jäsentyy osaksi kylmän sodan ideologista vastakkainasettelua.