Tupakkavalvonta kunnissa : Miten vaikuttavasti tupakkaa valvotaan?

Abstract

Henkilöllisyystodistusta ja maksua vastaan varoitustekstien peitossa oleva tupakka-aski vaihtaa omistajaa. Tupakkatuotteen saa luovuttaa, kun toimipisteellä on näkyvissä sille myönnetty vähittäismyyntilupa, arkisen oloinen A4-arkki. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään suomessa tehtävää tupakkavalvontaa kuntien näkökulmasta hyödyntämällä vaikuttavuuden käsitettä. Aihealuetta lähestyttiin tutkimalla, miten tupakkalain valvonta rakentuu erityisesti kuntien näkökulmasta, millä tavoin vaikuttavuuden käsitettä voidaan soveltaa kuntien harjoittamassa tupakkavalvonnassa sekä mitä havaintoja voidaan tehdä tupakkavalvonnan toimintakentästä.

Tutkielma toteutettiin laadullisena teoriaohjaavana sisällönanalyysinä. Aineisto koostui rajatusta oikeudenkäyntiaineistosta, aihealueeseen liittyvästä lainsäädännöstä, aihealueen akateemisesta, aiemmasta kirjallisuudesta sekä tupakkavalvonnan muista toimijoista. Suoritettu analyysi kuvattiin ja empiirinen aineisto kuvattiin kattavasti. Analyysissä todettiin, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, eli Valvira, on hyvin keskeinen toimija ja yhteistyökumppani kunnille niiden harjoittaessa tupakkavalvontaa. Analyysissä myös tunnistettiin lainsäädännön keskeinen rooli tupakkavalvonnan mahdollistamisessa mutta myös sen rajoittamisessa sekä hidastamisessa. Tuloksissa keskeistä oli lisäksi sähkötupakan makunesteiden juridinen tila ja siihen liittyvät valvontaprosessit, jotka usein johtivat lopulta hallinto-oikeuteen.

Tutkielman analyysistä ja tuloksista voidaan todeta, että johtuen kuntien kaksinaisesta roolista niin niin tupakkatuotteiden myynnin mahdollistajana kuin valvontaviranomaisena olemisesta, on sen harjoittaman tupakkavalvonnan tuloksia haastava arvioida. Vaikuttavuuden tarkoittaessa tulosten ja tavoitteiden välistä yhteyttä, on käsitettä haastavaa soveltaa tupakkavalvontaan. Vaikuttavuuden soveltaminen kuntien harjoittamaan tupakkavalvontaan huomattiin mahdolliseksi, mutta vain siinä tapauksessa, että toiminnassa aikaansaadut tulokset voidaan tunnistaa ja yhdistää juuri tehtyihin toimiin, eli osoittaa näiden välissä oleva kausaalisuhde. Tutkielmassa huomattiin myös, että valvontarakenteet ovat verrattain raskaita sekä hitaita. Tämän lisäksi analyysin pohjalta on aiheellista johtaa, että tupakkavalvonnan toimijakenttä on sirpaloitunut, eli se koostuu useasta toimijasta, joilla jokaisella on eritasoinen intressi ja toimivalta valvonnan suorittamiseen. Sirpaloitumisen vuoksi toimijoiden aikaansaamia tuloksia on vaikea todentaa, ja ne usein muodostuvat yhteistyön kautta, jolloin tulosketjun seuraaminen muuttuu yhä haastavammaksi. Tämän vuoksi vaikuttavuuden arviointi toimijoiden, erityisesti kuntien osalta, nähtiin vaikeaksi.