Luokanopettajat oppilaidensa hyvinvoinnin kokemusten tulkitsijoina : Laadullinen tutkimus luokanopettajien tulkinnoista koskien oppilaidensa hyvinvointia koulumaailmassa
Rättyä, Annika; Valkosalo, Netta (2025)
2025
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-04-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504274180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202504274180
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten luokanopettajat työssään tulkitsevat oppilaidensa kokemaa hyvinvointia ja miten he kokevat sen ilmenevän koulumaailmassa. Tavoitteenamme oli myös kartoittaa, millaisia haasteita luokanopettajat mahdollisesti kokevat pyrkiessään saamaan luotettavaa tietoa oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia työkaluja luokanopettajat käyttävät saadakseen tietoa oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin merkitys oppimistuloksiin ja kouluviihtyvyyteen on näyttäytynyt yhä keskeisempänä teemana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Luokanopettajilla nähdään olevan merkittävä rooli hyvinvoinnin havainnoinnissa ja tukemisessa, mutta tutkimustietoa heidän käyttämistään tulkintakeinoista on niukasti.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina kuudelta uransa eri vaiheessa olevalta luokanopettajalta. Haastatteluissa pyrittiin kartoittamaan luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia oppilaiden hyvinvoinnin kokemusten tulkintaan liittyen, joten tutkimussuuntaukseksi valikoitui fenomenografia. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti haastatteluista kerätyn empiirisen aineiston pohjalta systemaattisella aineiston läpi käynnillä, lajittelemalla aineistosta löytyneitä merkityksellisiä ilmaisuja ja lopulta muodostamalla niistä alakategorioita. Näiden alakategorioiden perusteella muodostettiin viimein laajemmat kuvauskategoriat, jotka toimivat myös tutkimuksen päätuloksina.
Tuloksia luokanopettajien tulkinnoista oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista tarkasteltiin seuraavien osa-alueiden kautta: tulkinnat oppilaiden kokemasta hyvinvoinnista, hyvinvoinnin kokemusten tulkitsemisen tukikeinot ja hyvinvoinnin kokemusten tulkitsemisen haasteet. Tulosten perusteella luokanopettajien tulkinnoissa oli paljon yhtäläisyyksiä muun muassa siinä, minkä tekijöiden ja haasteiden he kokivat vaikuttavan omiin tulkintoihinsa oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista. Näissä tulkinnoissa oli kuitenkin havaittavissa myös eroja osan haastateltavista painottaessa enemmän tiettyjen hyvinvoinnin osa-alueiden tarkkailua.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka luokanopettajat pyrkivät monipuolisesti tulkitsemaan oppilaidensa kokemaa hyvinvointia havainnoinnin ja vuorovaikutuksen keinoin, voi luokanopettajien käytettävissä olevien resurssien vähäisyys rajoittaa tätä työtä. Tämä korostaa nähdäksemme tarvetta lisätä opettajien tukimuotoja, kuten koulutusta oppilaiden hyvinvoinnin tunnistamiseen sekä yhteistyötä koulun muiden toimijoiden ja huoltajien kanssa.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin merkitys oppimistuloksiin ja kouluviihtyvyyteen on näyttäytynyt yhä keskeisempänä teemana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Luokanopettajilla nähdään olevan merkittävä rooli hyvinvoinnin havainnoinnissa ja tukemisessa, mutta tutkimustietoa heidän käyttämistään tulkintakeinoista on niukasti.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluina kuudelta uransa eri vaiheessa olevalta luokanopettajalta. Haastatteluissa pyrittiin kartoittamaan luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia oppilaiden hyvinvoinnin kokemusten tulkintaan liittyen, joten tutkimussuuntaukseksi valikoitui fenomenografia. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti haastatteluista kerätyn empiirisen aineiston pohjalta systemaattisella aineiston läpi käynnillä, lajittelemalla aineistosta löytyneitä merkityksellisiä ilmaisuja ja lopulta muodostamalla niistä alakategorioita. Näiden alakategorioiden perusteella muodostettiin viimein laajemmat kuvauskategoriat, jotka toimivat myös tutkimuksen päätuloksina.
Tuloksia luokanopettajien tulkinnoista oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista tarkasteltiin seuraavien osa-alueiden kautta: tulkinnat oppilaiden kokemasta hyvinvoinnista, hyvinvoinnin kokemusten tulkitsemisen tukikeinot ja hyvinvoinnin kokemusten tulkitsemisen haasteet. Tulosten perusteella luokanopettajien tulkinnoissa oli paljon yhtäläisyyksiä muun muassa siinä, minkä tekijöiden ja haasteiden he kokivat vaikuttavan omiin tulkintoihinsa oppilaidensa kokemasta hyvinvoinnista. Näissä tulkinnoissa oli kuitenkin havaittavissa myös eroja osan haastateltavista painottaessa enemmän tiettyjen hyvinvoinnin osa-alueiden tarkkailua.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka luokanopettajat pyrkivät monipuolisesti tulkitsemaan oppilaidensa kokemaa hyvinvointia havainnoinnin ja vuorovaikutuksen keinoin, voi luokanopettajien käytettävissä olevien resurssien vähäisyys rajoittaa tätä työtä. Tämä korostaa nähdäksemme tarvetta lisätä opettajien tukimuotoja, kuten koulutusta oppilaiden hyvinvoinnin tunnistamiseen sekä yhteistyötä koulun muiden toimijoiden ja huoltajien kanssa.