Luonnonvalon ja aukeamissuuntien merkitys kerrostaloasumisessa 1940-luvulta alkaen: Nykyajan, historian ja kestävyyden näkökulmasta

Abstract

Nykyajan tiivistyvä kaupunkirakenne sekä ahtaat ja pimeät asunnot herättävät kysymyksen nykyrakentamisen tilasta. Luonto ja luonnonvalo ovat ihmisen hyvinvoinnin kannalta merkittäviä tekijöitä, minkä vuoksi niiden laiminlyöntiä on vaikeaa ymmärtää. Tutkielman lähtökohtana oli löytää selityksiä ja ratkaisuja luonnonvalon vähäiseen käyttöön asuntosuunnittelussa. Tarkastelussa lähdettiin liikkeelle funktionalismin valoa ja ilmaa korostavasta näkökulmasta ja päädyttiin historian eri vaiheiden kautta nykyajan muuttuneeseen käsitykseen luonnonvalosta. Kirjallisuuskatsauksessa pureuduttiin arkkitehtuurin historian, nykyajan ja kestävyyden maailmaan. Tavoitteena oli selvittää luonnonvalon sekä aukeamissuuntien suhde historiaan ja peilata tuloksia nykyajan asuntosuunnitteluun. Nykyajan huolestuttava suunta on lisääntyvät keskikäytävätalot, jotka vielä ennen 2000-lukua olivat lähes tuntemattomia kerrostalotyyppejä. Taloudelliset kysymykset ovat keskeisessä osassa kestämättömässä asuntosuunnittelussa. Rahallisen voiton tavoittelu ajaa laadukkaan suunnittelun ohi. Asuntosuunnittelun historian vaiheista voitiin huomata, kuinka luonnonvalon laiminlyönti on lähes ensimmäisiä karsittavia asioita taloudellisten kysymysten edessä. Kestävyyden kannalta tutkielmassa käsiteltiin teemoja, jotka kietoutuvat vahvasti toistensa ympärille. Jokainen osa-alue on yhteydessä toisiinsa ja kestävä asuntosuunnittelu vaatii monipuolista ymmärrystä luonnonvaloon vaikuttavista tekijöistä. Asuntosuunnittelu on pitkälti ihmisten toiveisiin ja odotuksiin vastaamista. Heikkolaatuisella suunnittelulla ei saada hyvää vastaanottoa eikä arvostusta. Jo ihmisten arkipäiväisestä käyttäytymisestä huomataan luonnonvalon vaikutus mielialaan. Aurinkoisena päivänä ihmiset haluavat viettää aikaa ulkona, toisin kuin sateisena ja harmaana päivänä. Luonnonvalo vetää puoleensa ja lisää hyvinvointia. Havaittiin, kuinka asemakaava on kerrostalosuunnittelun perusta. Asemakaava osoittaa kerrostalon koon, sijainnin ja asuntojen määrän. Riittävän väljä asemakaava antaa mahdollisuuden pienimittakaavaisille kerrostaloille ja luonnonvalon kannalta sopivan kokoisille rakentamattomille alueille. Tiukka asemakaava aiheuttaa paljon ongelmia luonnonvalon kannalta, eikä näin ollen laadukkaita asuntoja edes pystytä rakentamaan. Toiset rakennukset varjostavat asuntoja ja avautumissuunnat ovat yksipuolisia. Avautumissuunnan kannalta suotuisimmassa kerrostalotyypissä ei ole liian montaa asuntoa porrastasannetta kohden. Tarkastelun perusteella optimaalisin määrä asuntoja kerrosta kohden on korkeintaan neljä. Näin mahdollistetaan riittävät aukeamissuunnat, sopivat runkosyvyydet ja luonnonvalon saatavuus.