Sijoitusvarallisuuden huomioonottaminen osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa

Abstract

Tutkimus käsittelee perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista sukupolvenvaihdoshuojennusta, ja sen soveltuvuutta osakeyhtiöihin, joiden omaisuus koostuu osittain tai kokonaan niin sanotuista sijoitusvaroista. Tutkimuksella vastataan siihen, miten määritellään sellainen yritys tai yritystoiminta, johon sukupolvenvaihdoshuojennusta voidaan soveltaa, sekä siihen, milloin erilaiset sijoitusvarat oikeuttavat lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennukseen ja milloin eivät. Tutkimus on rajattu koskemaan ainoastaan osakeyhtiöitä, sekä vain lahjana tai lahjanluonteisella kaupalla toteutettuja luovutuksia. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, ja se keskittyy ensisijaisesti verolakien, lain esitöiden, sekä korkeimman hallinto-oikeuden antamien ennakkopäätösten tulkintaan, sekä toissijaisesti oikeuskirjallisuuden ja Verohallinnon syventävien ohjeiden tulkintaan. Lainoppi on valittu pääasialliseksi tutkimusmetodiksi, koska vastausten löytäminen tutkimuskysymyksiin edellyttää nimenomaan kirjoitetun lain, lain esitöiden sekä oikeuskäytännön tulkintaa. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty empiiristä laadullista tutkimusta asiantuntijahaastattelun sekä case-yrityksen saaman Verohallinnon ennakkoratkaisun muodossa. Tutkimuksen empiirinen osa on otettu mukaan, koska peruste koko tutkimuksen tekemiselle syntyi tarpeesta vastata sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevaan ongelmaan pk-sektorilla, jonka parissa itse työskentelen. Haastattelulla ja case-yrityksen saaman ratkaisun läpikäynnillä on haluttu valaista nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä käytännön näkökulmasta. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettu sukupolvenvaihdoshuojennus voi tulla kyseeseen silloin, kun perintönä tai lahjana saatuun omaisuuteen sisältyy maatila, muu yritys tai näiden osa. Kysymyksessä on verovelvollisen kannalta merkittävä verohuojennus, koska perintönä tai lahjana saatu omaisuus voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä arvostaa 40 % suuruiseen arvoon varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005) 3 ja 4 luvun mukaisten perusteiden mukaisesta määrästä. Tällöin perinnön- tai lahjansaajan maksettavaksi jää vain hyvin pieni osa siitä verosta, joka saannon perusteella muuten pitäisi maksaa. Kysymys siitä, soveltuuko sukupolvenvaihdoshuojennus saantoon vai ei, on verovelvollisen kannalta merkittävä. Silloin kun perintönä tai lahjana saadaan osakeyhtiön osakkeita, on mahdollinen sukupolvenvaihdoshuojennus voitu kohdistaa yhtiön koko varallisuuteen, vaikka kaikilla varoilla ei olisi yhteyttä elinkeinotoimintaan. Oikeuskäytännön perusteella näin ei kuitenkaan ole aina, sillä elinkeinotoimintaa palvelemattoman omaisuuden on joissain tapauksissa katsottu kuuluvan huojennuksen ulkopuolelle. Tällaisten yritysten mahdollisuuksia sukupolvenvaihdoshuojennukseen on tutkittu eri oikeustapauksien perusteella. Lisäksi silloin, kun yrityksen ei ole katsottu harjoittavan elinkeinotoimintaa lainkaan, ei sukupolvenvaihdoshuojennus ole voinut tulla kysymykseen. Tällaisia tilanteita on ollut käsillä muun muassa silloin, kun kohdeyhtiö on harjoittanut arvopaperikauppaa. Sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuvuudesta arvopaperikauppaa harjoittavaan yhtiöön on vuoden 2024 keväällä annettu korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös 2024:68, jonka pohjalta tutkimuksessa on arvioitu vastaavien yritysten mahdollisuuksia hyödyntää sukupolvenvaihdosta lainkaan.